Näytetään tekstit, joissa on tunniste tiedonanto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tiedonanto. Näytä kaikki tekstit

perjantai 20. elokuuta 2010

Toimintapäivä: riemujuhlaa ja poliisiväkivaltaa


Turussa järjestettiin perjantaina 20. päivä Me Emme Odota -toimintapäivä autonomisen kulttuurikeskuksen saamiseksi kaupunkiin. Mielenilmaus oli suunnattu kaupungin kulttuuri- ja kiinteistöpolitiikkaa ja kaupunkitilan markkinavetoisuutta vastaan, vapaan kulttuurin ja häädetyn Squat Tommilan puolesta. Tilaisuudesta annettiin informaatio myös tiedotusvälineille, mutta illan aikana tapahtumia ikuisti ainoastaan dokumenttiryhmä.

Toimintapäivään otti osaa kaikkiaan noin viisikymmentä ihmistä. Omaehtoisen kulttuurin ystävät kokoontuivat kello 17 Vähätorilla ja siirtyivät kulkueena keskikaupungin halki. Kaupunkilaisille kansanliikkeen eetos välitettiin banderollein, ilakoin huudoin ja jaeltavin lentolehtisin, joissa valotettiin kulttuurikeskushankkeen päämääriä ja käytäntöjä. Toimintapäivän osallistujat päätyivät lopulta valtaamaan aution taloparin osoitteesta Ratapihankatu 12.

Illan aikana muisteltiin vuosien 2006 ja 2007 valtauksia, jotka kohdistuivat juurikin Ratapihankadun puutaloihin. Aikoinaan liikehdintä autonomisen kulttuurikeskuksen puolesta sai alkunsa Kulttuurikeskus Ratapihan perustamisesta kesällä 2006. Nyt valtaajat palasivat juurilleen protestiluontoisella valtauksella Ratapihan puitteissa. Vehmaalla sisäpihalla nautittiin elävästä ja levytetystä musiikista sekä taiteiltiin kankaanpainantatyöpajan muodossa.

Valitettavia piirteitä toimintapäivä sai vasta kello 11 maissa illalla, kun Turun poliisi suoritti intervention illanviettoon. Perusteluna toimi tuli, joka oli pantu alulle sorapohjaiselle kohdalle pihaa. Valkea oli ympäröity kivin, minkä lisäksi paloturvallisuutta valvoivat ihmiset välittömässä läheisyydessä. Viranomaiset perustelivat saapumistaan tulen aikaansaamalla vaaratilanteen riskillä. He eivät kuitenkaan koskaan ennättäneet sisäpihalle asti.

Autolla viereisen liikkeen pihaan ajanut poliisipartio kutsui luokseen kaksi ihmistä, jotka istuskelivat erillään muista ja sytytetystä tulesta. Toinen kutsutuista ihmisistä on ollut jo aikaisemmin tekemisissä Turun poliisin kanssa ja näissä yhteyksissä profiloitunut tavalla, joka ei viranomaisia miellytä. Henkilö kieltäytyi ja oli siirtymässä rauhallisena pois tilanteesta, kun poliisivirkailija tuli ja tarttui hänestä kiinni. Tässä vaiheessa henkilö pyysi apua, sillä hänen fyysistä koskemattomuuttaan oli loukattu. Kyseisessä yhteydessä hän myös yritti päästä irti virkailijan otteesta, mikä yllytti poliisin rajumpiin otteisiin. Pian tilanne jo eskaloitui tavalla, joka on traagisuuteen asti tyypillistä turkulaisen alakulttuuriväen ja Turun poliisin vuoropuhelulle.

Turun poliisi päätti taltuttaa henkilön painamalla tämän maata vasten. Avunhuudot mobilisoivat juhlaväen, joka saapui muodostamaan ihmismuurin henkilön ja tämän vapautta rajoittavien virantäyttäjien ympärille. Tilanne tarjouduttiin hoitamaan siten, että tuli sammutettaisiin ja kiinniotettu henkilö, jolla ei itse tulen kanssa mitään tekemistä, päästettäisiin vapaaksi. Turun poliisia ei kuitenkaan varsinainen väliintulon syy eli tuli tuntunut enää tässä vaiheessa kiinnostavan, vaan etusijalla vaikutti olevan virkavallan auktoriteetin iskostaminen. Paikalle hälytettiin kaksi muuta yksikköä, jotka edesauttoivat kiinniotetun henkilön sulkemista poliisiautoon. Tässä vaiheessa myös tilannetta taltioineita kuvaajia ajettiin kauemmaksi ja kiellettiin ikuistamasta virkavaltaa työssään. Kysymykset siitä, eikö poliisin soveltama voimankäyttö kestänyt päivänvaloa, jäivät vaille vastausta.

Toimintapäivän osanottajat osoittivat vastalauseensa protestilauluilla ja mitä suurimmalla paheksunnalla. Paikalle jääneet virkailijat tuntuivat menettäneen mielenkiintonsa tuleen, joka oli tässä vaiheessa vasta ylimalkaan kokoon poljettu, eivätkä he olleet halukkaita tarkistamaan tilannetta. Poliisin tarkoitushakuiselta vaikuttava provosoituminen on lähestulkoon yhtäläinen keväällä järjestetyn Maa ilma pallon puollustusjuhlan marssin jälkimaininkien kanssa. Myös tuolloin virkavalta käytti ylimitoitettuja voimakeinoja ilman varsinaista syytä, johtaen tapahtumat suurempaan konfliktiin, jonka juridisilla jälkipyykeillä oli harvinaisen vähän tekemistä tilanteen alkutekijöiden kanssa. Toimintatavan ongelmallisuutta pyrittiin selventämään virkailijoille selkokielisellä kommunikaatiolla, mutta opetussisältöjen toteutuminen jäänee tulevaisuuden näytettäväksi.

Autonomiset kulttuuritoimijat kiittävät toimintapäivän osanottajia ja toivovat, ettei Turun poliisin kostonomaiseksi tulkittava isku kaupunkilaisen oma-aloitteisuutta vastaan värjää liiaksi mielikuvia onnistuneesta illasta. Kulttuurien sota jatkuu, ja talonvaltausliike on Turussa voimiensa tunnossa. Kaikkia iltaa kuvanneita pyydetään lähettämään osuvat otoksensa osoitteeseen turkusquat@gmail.com.

Me emme odota, me toimimme.

Squat the world!

lauantai 14. elokuuta 2010

Squat Tommila purjeet pulleina myötätuuleen

Perjantaina 13.8. arviolta sadan hengen joukko yksityishenkilöitä valtasi entisen päiväkodin pihapiireineen.

Julkinen talonvaltaus on jatkoa prosessille, joka jo viidettä vuottaan ajaa Turkuun autonomista kulttuurikeskusta. Vastaavanlaisia tiloja tunnetaan Suomessa niin Tampereella, Helsingissä kuin Joensuussakin. Tällä kertaa taustalla vaikutti myös vuosi 2011, jolloin Euroopan kulttuuripääkaupunki Turun odotetaan vaalivan kulttuurin moniäänisyyttä.

Tommilankatu 25:n talo vallattiin oletuksella, että tilan omistaa Turun kaupunki, joka päätti lakkauttaa rakennuksessa toimineen päiväkodin vuonna 2006. Lastentarhan puolustajat naapurustossa saivat päättävältä taholta lupauksen, että tilat varataan kunnallisen terveydenhuollon ja koulutuksen käyttöön. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kiinteistö myytiin Olavi Förbomille, joka on pitänyt taloa tyhjillään. Förbom vieraili valtauksella lauantaina ja ilmoitti tarkoituksenaan olevan purkaa rakennus. Sen tilalle on tarkoitus pystyttää liikekeskus. Hanke ei saa valtaajilta hyväksyntää, vaan he pyrkivät toimillaan kritisoimaan Turun kaupungin kiinteistöpolitiikkaa ja rahan valtaa. O. Förbum torjui kaikki tarjoukset vuokrasuhteen aloittamisesta.

Itse valtaus pyrittiin hoitamaan lähiympäristön rauhaa kunnioittaen. Tilan rauhanomaisen haltuunoton jälkeen lähtivät puhehenkilöt esittelemään autonomisen kulttuurikeskuksen ideaa ja luomaan suhteita uusiin naapureihin. Nämä suhtautuivat positiivisesti talon valtaamiseen. Paikalla kävi myös kiinnostuneita lähitienoon asukkaita, joille luonnehdittiin autonomisen kulttuurikeskuksen toimintaa ja käytänteitä. Perjantai-ilta vietettiin vallatulla talolla akustisen musiikin, turkulaisen underground-runouden ja lämminhenkisen tunnelmoinnin parissa. Tarjolla oli muun muassa yhteiskunnallista lukemistoa sopuhinnoin sekä ilmaista ruokaa.

Lauantai-aamuna talolla kävi virkavalta, joka vaati taloa tyhjäksi iltapäivään ja viimeistään kello 17 mennessä. Poliisi kertoi myös, että kiinteistönomistaja Förbom ei ollut suhtautunut kiihkottomasti valtaukseen, vaan oli myös kiristänyt Turun poliisin esimiehiä eron junailemisella. Päivemmällä valtauksella vieraili myös Turun Sanomien toimittaja, jonka kirjoittama artikkeli löytyy TS:n verkkolehdestä. Häätöuhasta huolimatta autonominen kulttuurikeskus keräili voimiaan ja päätti talonkokouksessa käyttäjiensä toimesta nimekseen Squat Tommila. Poliisin uhkauksia ei kuitenkaan vielä lauantai-iltana täytetty.

Valtaajat tukiryhmineen toivovat valtauksesta pitkäkestoista. Mikäli Tommilankadun tila häädetään on odotettavissa jatkoa talonvaltauksille Turussa. On noin kymmennen kuukautta siitä, kun autonomiset kulttuuritoimijat lähestyivät kaupungin edustajia kirjeellä, jossa tuotiin ilmi tarve vapaalle tilalle kaupungissa. Yksimielinen kulttuurilautakunta välitti eteenpäin aloitteen työryhmän perustamisesta aihetta puimaan. Aloitteen etenemisestä ei ole minkäänlaista tietoa.

Tällainen välinpitämättömyys ei anna luotettavaa kuvaa kulttuuripääkaupunki Turun johtoportaasta. On selvää, ettei Turkuun tulla saamaan autonomista kulttuurikeskusta ilman talojen valtaamista sekä jatkuvaa ponnistelua hankkeen kampanjoimiseksi. Valtaajien viesti kaupungin hallinnolle, liike-elämän harmaille eminensseille sekä epäilijöille kuuluu: me emme odota, me valtaamme. Toimiminen autonomisen kulttuurin, tavallisten kaupunkilaisten ja kaikkien muiden osapuolten yhteiseksi eduksi vaatii uudenlaista ajattelua, jossa yhdistyvät spontaanius, poliittisen perspektiivin taju sekä jäntevä rationaalisuus sen suhteen, saatetaanko autiot talot hyötykäyttöön. Rohkaisevia esimerkkejä löytyy ympäri maailmaa, toivon mukaan seuraavaksi myös Turusta.

Huomenna sunnuntaina Squat Tommila (Tommilankatu 25) kutsuu kaikki omalähtöisen kulttuurin ystävät talon tulevaisuutta linjaavaan talonkokoukseen kello 14:00. Jokainen on tervetullut ilmaisemaan itseään ja ajatuksiaan.

Squat Tommila purjeet pulleina myötätuuleen


Turku, elokuu 2010. Perjantaina 13. päivä arviolta sadan hengen joukko yksityishenkilöitä vapautti tyhjyydestään entisen päiväkodin pihapiireineen. Valtauksen kaukaisimmat osanottajat saapuivat Britanniasta, Floridasta ja Tampereelta todistamaan vapaan kulttuurin itämistä yläkulttuuripääkaupunki Turussa.

Julkinen talonvaltaus on jatkoa prosessille, joka jo neljättä vuottaan ajaa Turkuun autonomista kulttuurikeskusta. Vastaavanlaisia tiloja tunnetaan niin Suomessa Tampereella, Helsingissä kuin Joensuussakin, joten vaikuttaa siltä, että kulttuurikeskuksen puute juontuu ainoastaan kaupungin edustajien matalasta tahtotilasta. Tällä kertaa taustalla vaikutti myös vuosi 2o11, jolloin Euroopan kulttuuripääkaupunki Turun odotetaan lunastavan lupauksensa kulttuurin moniäänisyydestä, joka tällä hetkellä vaikuttaa toteutuvan ainoastaan mainoslehtisissä ja bussinkyljen kuvioinnissa.

Tommilankatu 25:n talo vallattiin oletuksella, että tilan omistaa Turun kaupunki, joka päätti lakkauttaa rakennuksessa toimineen päiväkodin vuonna 2006. Idyllisen lastentarhan puolustajat naapurustossa saivat päättävältä taholta lupauksen, että tilat varataan kunnallisen terveydenhuollon ja koulutuksen käyttöön. Ristiriitaisten tietojen valossa vaikuttaa kuitenkin siltä, että kiinteistö myytiin vähin äänin vanhan rahan monimiljoonikolle Olavi Förbomille, joka on uinuttanut taloa neljättä vuotta kryptanhiljaisuudessa. Tiukkaeleinen Förbom vieraili valtauksella lauantaina ja ilmoitti tarkoituksenaan olevan purkaa luovaksi yhteisötilaksi vihitty vuoden 1949 omakotitalo. Sen ja Kähärin kaupunginosassa suhteessa merkittävän viheralueen tilalle on tarkoitus pystyttää liikekeskus. Hanke ei saa paikallisen asujaimiston kaikupohjaa nauttivilta valtaajilta minkäänlaista hyväksynnän ripettä, vaan he pyrkivät toimillaan ilmentämään väkevää kritiikkiä Turun kaupungin epäilyttävää kiinteistöpolitiikkaa ja rahan vastaansanomuutta kohtaan. Talolla O. Förbum torjui kaikki tarjoukset vuokrasuhteen aloittamisesta. Kieltäydyttyään ottamasta vastaan vegaanista marjapiirakkaa hän syyllistyi laittomaan salakuvaukseen ja poistui paikalta.

Itse valtaus hoidettiin hienovaraisin elkein ja lähiympäristön rauhaa kunnioittaen. Oitis tilan rauhanomaisen haltuunoton jälkeen lähtivät puhehenkilöt esittelemään autonomisen kulttuurikeskuksen ideaa ja luomaan suhteita uusiin naapureihin. Näiden reaktiot vaihtelivat asiallisen neutraalista suoranaiseen riemuun. Solidaarisuuden eleinä saivat valtauksen osanottajat vastaan materiaalista tukea mm. yöpymistarpeiden muodossa. Paikalla kävi myös moniaita mielenkiintoa puhkuvia lähitienoon asukkaita, joille luonnehdittiin autonomisen kulttuurikeskuksen toimintaa ja käytänteitä. Perjantai-ilta vietettiin vallatulla talolla akustisen musiikin, turkulaisen underground-runouden ja lämminhenkisen tunnelmoinnin parissa. Tarjolla oli muun muassa yhteiskunnallista lukemistoa sopuhinnoin, ruokaa sekä intoa huokuvia kulttuurin ystäviä joka lähtöön.

Lauantai-aamuna talolla kävi virkavalta, joka vaati taloa tyhjäksi iltapäivään ja viimeistään kello 17 mennessä. Poliisista uskouduttiin myös, että kiinteistönomistaja Förbom oli repiä pelihousunsa valtauksen johdosta ja oli myöskin kiristänyt Turun poliisin esimiehiä eron junailemisella. Päivemmällä valtauksella vieraili myös Turun Sanomien toimittaja, jonka kirjoittama artikkeli löytyy TS:n verkkolehdestä.
Häätöuhasta huolimatta autonominen kulttuurikeskus keräili voimiaan ja päätti talonkokouksessa käyttäjiensä toimesta nimekseen Squat Tommila. Poliisin uhkauksia ei kuitenkaan vielä lauantai-iltana täytetty, vaan iltaa päästiin viettämään kitarataiteen ja vapaudesta nauttimisen merkeissä.

Valtaajat tukiryhmineen toivovat valtauksesta pitkäkestoista ja antoisaa laboratoriota vaihtoehdoille ja voitonjanon logiikan ulkopuolisille projekteille. Mikäli Tommilankadun tila häädetään ja sinetöidään jälleen haudanhiljaisuuteensa, on odotettavissa entistä ruudikkaampaa jatkoa talonvaltauksille Turussa. Erityistä pontta vaateille kaikille avoimesta kulttuuritilasta siivittää lähestyvä 2011 - ajallisesti lähennellään myös kymmentä kuukautta siitä, kun autonomiset kulttuuritoimijat lähestyivät kaupungin edustajia kirjeellä, jossa tuotiin ilmi tarve vapaalle tilalle kaupungissa. Yksimielinen kulttuurilautakunta välitti eteenpäin aloitteen työryhmän perustamisesta aiheen tiimoilta. Nyt tuo aloite lienee lojunut lähemmäs puoli vuotta apulaiskaupunginjohtajan pöytälaatikossa.

Tällainen melkeinpä systemaattinen välinpitämättömyys ei anna luottamuslausetta kultturelliuttaan mesoavan Turun johtoportaasta. On selvää, ettei Turkuun tulla saamaan autonomista kulttuurikeskusta ilman talojen valtaamista sekä jatkuvaa ponnistelua hankkeen kampanjoimiseksi. Valtaajien viesti kaupungin hallinnolle, liike-elämän harmaille eminensseille sekä epäilijöille on ykskantainen: me emme odota, me valtaamme. Toimiminen autonomisen kulttuurin, tavallisten kaupunkilaisten ja kaikkien muiden osapuolten yhteiseksi eduksi vaatii uudenlaista ajattelua, jossa yhdistyvät spontaanius, poliittisen perspektiivin taju sekä jäntevä rationaalisuus sen suhteen, saatetaanko autiot talot hyötykäyttöön. Rohkaisevia esimerkkejä löytyy ympäri maailmaa, toivon mukaan seuraavaksi myös Turusta.

Huomenna sunnuntaina Squat Tommila kutsuu kaikki omalähtöisen kulttuurin ystävät talon tulevaisuutta linjaavaan talonkokoukseen kello 14:00. Jokainen on tervetullut ilmaisemaan itseään ja visioitaan taikka vain haistelemaan uusia tuulia kaupunkikulttuurissa.

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Satamakatu 27 - mitä sitten


Kulttuurikeskuksen häädön jälkeen Turku ei ole vaiennut. Mielenilmausten jälkimainingeissa Merimieseläkekassa Helsingissä ja Turun kaupunki ovat ottaneet Autonomisen kulttuuriyhdistys ry:n edustajia vastaan ja keskusteluja on käyty tilan vuokraamisesta. Tosin mitään konkreettista suunnitelmaa tai sitovaa aikataulua ei tietenkään ole annettu.

Merimieseläkekassa on ”alustavasti valmis” vuokraamaan Satamakatu 27:n tilat Turun kaupungille, joka edelleen vuokraisi sen yhdistyksemme kautta kulttuurikeskuskäyttöön. Noin yhden euron suuruisella vuokrasopimuksella kaupunkiin voitaisiin saada täksi kesäksi (ja miksei hamaan tulevaisuuteen saakka) autonominen tila, jossa pääsisimme toteuttamaan itseämme ilman jatkuvaa poliisikuumottelua, sähkölaitoksen häirintää ja hermoilua.

Vaadimme siis kaupungilta nopeita toimia. Jo puoli vuotta ”käsittelyssä” ollut kulttuurilautakunnan ehdotus vapaan tilan perustamiseksi on otettava päätöksentekoon kevään aikana ja Satamakadun avajaisia vietettävä kesän alussa!

Emme kuitenkaan voi lyödä toivojamme kaupungin läpipaskaan ja ontuvaan päätöksentekoon, tai jo kerran poliisit peräämme usuttaneen virkamiehen hyväntahtoisuuteen. Emme myöskään tee toiminnastamme ”edustuksellista peruskauraa” virallisen yhdistyksen kautta, joka muka ”edustaisi” meidän satapäistä erilaisuuttamme, motiivejamme tai haluamme elää ja toimia oikeasti erilaisessa ympäristössä.

Jos homma ei luista, me tiedämme mitä tehdä! Sopivien tilojen löytäminen ei ole ennenkään ollut meille ongelma.

Jos ei hyvällä, niin pahalla...

Turussa tullaan viettämään Autonomisen kulttuurikeskuksen avajaisia. Tänä kesänä. Vähintään kerran!



Kaupungin virkamiesten painostaminen on helppoa ja hauskaa:

Apulaiskaupunginjohtajan avustaja
Juha Rantasaari
040 5140 894

Apulaiskaupunginjohtaja
Jarkko Virtanen
050 5590 222

maanantai 19. huhtikuuta 2010

HÄÄTÖ

Valtaus on häädetty Turun poliisin toimesta tänään maanantaina 19.4. kello yhden ja kahden välillä.

Asia tulee pienoisena yllätyksenä, sillä TS uutisoi vielä puolen päivän jälkeen kiinteisön omistajan edustajan Merimieseläkekassan kiinteistöjohtaja Matti Jokisen kertovan, että "asiaa pohditaan nyt rauhallisesti 'eikä provosoiduta'.

- Meillä tai virkavallalla ei ole mitään tarvetta väkivalloin poistaa valtaajia näistä tiloista."

Kokoonnutaan tänään kello 17 Artsalla aprikoimaan jatkoa. Osoite on Kaskenkatu 15, keltaisen puutalon sisäpihalla olevan rakennuksen B-rappu. Tervetuloa!

Kaikki talolta kiinniotetut on päästetty vapaaksi!

Palautetta häädöstä vastaavalle Merimieseläkekassan kiinteistöpäällikkö Matti Jokiselle voi laittaa numeroon +358 (0)10 633 9940

TIEDOTE: Satamakatu 27:n valtaus jatkuu ja omistajan kanssa neuvotellaan

TIEDOTE 19.4.2010
vapaa julkaistavaksi heti

Satamakatu 27:n valtaus jatkuu ja omistajan kanssa neuvotellaan

Turussa osoitteessa Satamakatu 27 sijaitsevan kiinteistön perjantaina 16.4. haltuunsa ottaneet kaupunkilaiset jatkavat tilan valtaamista tavoitteenaan autonomisen kulttuurikeskuksen toiminnan vakiinnuttaminen. Neuvotteluyhteydet kiinteistön omistajaan on saatu avattua ja omistajan kanssa on käyty keskusteluja hyvässä hengessä puhelimitse. Kasvokkain kiinteistön omistajaa tai tämän edustajaa ei olla valtaajien toiveista huolimatta ainakaan vielä tavattu.

Valtaajien tämän hetken akuutein vaatimus on saada kiinteistön perjantaina katkaistut sähköt takaisin toimintaan. Se mahdollistaisi ruuan valmistuksen, tehokkaampaa siivousta, sekä monenlaista toimintaa ja lisäksi parantaisi turvallisuutta kiinteistön sisätiloissa pimeään aikaan. Valtaajat ovat edelleen valmiita maksamaan sähkön, veden, jätehuollon ja mahdolliset muut kiinteistön ylläpitämisen kulut.

Neuvotteluihin on toivottu välittäjäksi jotakin kaupungin tahoa esimerkiksi vastaavalla tavalla kuin Helsingissä Sosiaalikeskus Sataman tapauksessa. Turun kaupungin kulttuurilautakunta on päätöksessään (21.10.2009, §237) yksimielisesti esittänyt kaupunginhallitukselle perustettavaksi työryhmää "suunnittelemaan ja viemään eteenpäin autonomisen kulttuurikeskuksen perustamista ja sille tilan vuokraamista nimellistä korvausta vastaan". Valtaajat ovat odottaneet asian edistymistä kaupungin elimissä jo puoli vuotta ja vaativat nyt, että kaupunki ryhtyy välittömästi toimiin, jotta tällä hetkellä vallattuna oleva Satamakatu 27 saadaan kulttuurilautakunnan päätöksessään mainitsemaan autonomiseen kulttuurikeskuskäyttöön. Asiaa kulttuurilautakunnalle valmistelleisiin kulttuuritoimen virkamiehiin on yritetty saada puhelinyhteyttä toistaiseksi tuloksetta.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Tiedonanto!!

Julkinen tiedonanto:

Kaupunkilaiset ovat vallanneet osoitteessa Satamakatu 27 sijaitsevan talon autonomiseksi kulttuurikeskukseksi. Viikonlopun aikana on talossa viettänyt aikaa satoja ihmisiä. Kävijämäärästä huomaa että tällaiselle tilalle on kysyntää. Turun kaupunki ei ole valmis tarjoamaan asukkailleen tiloja omaehtoisen ja vapaan kulttuurin tuottamiseen, joten vaadimme kaupunkia maksamaan kyseisen kiinteistön vuokran merimieskirkolle.

Valtaus on kannanotto vapaan antiautoritäärisen tilan puuttumisesta kaupungissa, ei missään määrin hyökkäys merimieskirkkoa ja kiinteistön omistavaa tahoa kohtaan.

Omistajan edustaja on ilmaissut neuvotteluhalukkuutta, ja ymmärtävänsä tarpeen kyseisenlaiselle tilalle kaupungissa.

Haluamme aikaa neuvottelemiseen, sekä sähköt takaisin taloon, jotta voimme siivota ja kunnostaa paikkaa. Mitään vaurioita emme suvaitse talossa tapahtuvan. Olemme halukkaita neuvottelemaan kaupungin ja talon omistavan tahon kanssa yhteisistä säännöistä ja mahdollisista kustannuksista. Olemme valmiit maksamaan talon käytöstä aiheutuvat kustannukset (sähkö, vesi, jätehuolto yms.).

Kaupungin olisi paljon helpompi tukea omaehtoista toimintaa kuin vastata jatkuvista valtauksista tilojen puutteen vuoksi.


Köyhät voittaa!

lauantai 26. syyskuuta 2009

JKL: Tiedote

Jyväskylän valtausoikeudenkäynnissä hämmennystä ja epätietoisuutta - tuomio tulee lokakuussa

Kerron tässä yleisluontoisesti oikeudenkäynnin kulusta Jyväskylän käräjäoikeudesta. Tukimielenosoituksista ja valtauksen ideologiasta on kirjoitettu jo paljon, joten pitäydyn oikeudenkäynnin puheenvuorojen referoinnissa.
22. ja 23. syyskuuta Polaarin valtaus eteni oikeudenkäyntiin asti. Meistä 21 syytetystä paikalla oli 18 asianajajineen. Yksi syytetyistä oli kuollut ja kahta ei kyetty tavoittamaan. Lisäksi oikeudenkäynnissä olivat läsnä Jyväskylän yliopisto ja Senaatti-kiinteistöt, sekä todistajina yksi arkkitehti ja neljä häätöön osallistunutta poliisia.
Syyttäjä vaati kaikille meille 18 syytetylle tuomiota törkeästä vahingonteosta ja hallinnan loukkauksesta. Perusteena olivat läsnäolo kiinteistössä ja kiinteistön ja sen kalusteiden maalipintojen vauriot. Lisäksi useimmille vaadittiin tuomiota niskoittelusta ja muutamalle haitanteosta virkamiehelle. Noin 30 500 euron vahingonkorvauksia syyttäjä vaati yhteisvastuullisesti maksettavaksi. Tämä tarkoittaisi sitä, että meistä pääosin opiskelijoista koostuvasta syytettyjen joukosta työssäkäyvät joutuisivat pulittamaan näitä korvauksia muidenkin edestä.
Syyttäjä väitti lehdistölle haastatteluja antaneiden kolmen henkilön olevan valtausoperaation johtajia ja siten erityisessä vastuussa. Raskauttavina tekijöinä hän piti myös mm. sitä, että yhdellä syytetyllä oli ollut tietokone mukanaan, ja sitä, että toisella oli mukanaan keittolevy. Yhden syytetyn kohdalla pudonneen avaimen tavoittelu oli tulkittu niskoitteluksi.
Puolustuksen asianajajat ja syytetyt olivat pitkälti konsensuksessa. Puolustusasianajajat tähdensivät, että koska Polaari on ollut tyhjillään vuodesta 2006, alle vuorokauden kestäneestä valtauksesta oli vain vähäistä haittaa, jolloin se ei täytä hallinnan loukkauksen tunnusmerkkejä. Mitä tulee vahingontekoon, korvausvaatimuksia pidettiin ennenaikaisina (koska esimerkiksi kuitteja siivousoperaatiosta tai uusien kalusteiden hankinnasta ei ollut esittää) ja ylimitoitettuna. Lisäksi puolustuksen mukaan valtauksella ei ollut yhteistä päätöstä seinien maalaamisesta, joten yhteisvastuullisuuskin olisi aiheetonta. Puolustus oli sitä mieltä, ettei vahingontekoa voida missään nimessä pitää törkeänä. Tuotiin esille myös, että koska talo ollaan joko purkamassa tai kunnostamassa perusteellisesti, mitään korvattavaa vahinkoa ei ole tapahtunut.
Kukaan syytetyistä ei myöntänyt osallistuneensa seinien maalaamiseen. Yksi, erittäin hermostuneelta vaikuttanut syytetty joka oli sanojensa mukaan ehtinyt viettää talolla vain pari tuntia, antoi epämääräisiä lausuntoja koskien seinien maalaamista. Muut syytetyt eivät olleet nähneet kenenkään maalaavan seiniä. Korostettiin, että väen vaihtuvuus talolla oli ollut suurta. Koska kesti kauan ennen kuin talossa rikki ollut ikkuna korjattiin, eikä talolla myöskään ollut vartiointia valtauksen ja kuntotarkistuksen välillä, valtauksen jälkeenkin on saatettu maalata.
Erikoinen piirre oli niskoitteluun liittyvä seikka: syytetyt olivat yksimielisiä siitä, etteivät olleet kuulleet poliisin poistumiskäskyä. Todistajina olleet rivikytät kertoivat kuulleensa, että joku heidän esimiehistään oli neuvotellut puhelimitse valtaajien edustajan kanssa, joka oli sanonut, etteivät valtaajat aio poistua vapaaehtoisesti. Kukaan ei kuitenkaan osannut sanoa, kuka näitä neuvotteluja oli käynyt ja kenen kanssa, tai oliko neuvotteluja ylipäätään tosiasiassa käyty kenenkään valtaajan kanssa. Syytetyillä ei ollut tietoa, että kukaan talolta olisi käynyt poliisin kanssa puhelinneuvotteluja. Todistajina olleet poliisit kertoivat, ettei heillä ollut operaatiossa mukanaan kovaäänistä tai megafonia.
Senaatti-kiinteistöjen edustajan lausunto oli erikoisen mielenkiintoinen. Heitä edustamaan oli valittu henkilö, jonka vastuualueeseen Polaari-rakennus ei kuulunut, ja tämä mies väittikin kiinteistön olevan kaksikerroksinen. Todellisuudessa kerroksia on kolme. Pyydettäessä täsmennystä suuriin vahingonkorvausvaatimuksiin hän kertoi niiden perustuvan neliömäärään, muttei osannut edes arviolta sanoa, monestako neliöstä oli kyse. Hän myös paljasti, ettei kiinteistöön tehdyssä kuntotarkastuksessa ollut selvinnyt sisäilmaongelmien syytä, minkä vuoksi hänen mukaansa on mahdollista, ettei kiinteistöä koskaan voida ottaa uudelleen käyttöön. Senaatti-kiinteistöt onkin todistajana olleen arkkitehdin lausunnon mukaan ilmaissut halukkuutensa purkaa Polaari ja rakentaa tilalle uudisrakennuksen. Kampusalueen suojelukaavamuutos on käsittelyssä paraikaa, ja kaavan mahdollisesta muutoksesta riippuu Polaarin kohtalo.
Pääasiassa olimme oikeudenkäynnissä rauhallisin mielin, vaikka oikeudenkäyntien kestäessä kuuteen-seitsemään saakka mahat kurnivatkin. Syytettyjen puheenvuorojen perusteella syntyi kuva, että koko oikeusfarssissa oli kyse Jyväskylän poliisin virkavirheistä lähteneestä väärinkäsitysten ketjusta. Paikalla olleiden neljän poliisin hämmentyneet ja tietämättömät lausunnot vahvistivat käsitystä entuudestaan.
Tuomion saamme tietää 21.10. Emme jaksa uskoa syytteiden menevän ainakaan sellaisinaan läpi, sillä minkäänlaisiin rikoksiin emme ole syyllistyneet. Mikäli niin sattuisi käymään, kyseessä olisi oikeusmurha.
Haluamme kiittää niitä noin kolmeakymmentä henkeä, jotka osoittivat mieltä puolestamme Oikeustalon edessä 22.9., ja niitä 50 henkeä, jotka valtasivat Vapaudenkadun tukena meille 24.9. Suurkiitos Tampereen väelle kaikista heidän komeista tukitoimistaan ja Helsingin opiskelijatoimijoille tukitempauksestaan. Turkuun lähetämme kiitokset ja solidaarisuusviestin neljälle tukimielenosoituksessa sakotetulle ja kiinniotetulle. Turkulaisten tukimielenosoittajien banderollin mukaan: Senaatti-kiinteistöt valtio omistaa - ja sen kyllä huomaa!

tiistai 8. syyskuuta 2009

Asuntovaltaus Helsingissä

Ote tiedotteesta:

"Joukko Opiskelijatoiminta-verkoston jäseniä valtasi Lapinlahden entisellä sairaala-alueella sijaitsevan Venetsia-rakennuksen perjantaina 4.9.2009. Valtaajien tarkoitus on järjestää Helsingin kaupungin omistamassa, vuosikausia tyhjillään olleessa rakennuksessa väliaikaismajoitusta ilman asuntoa jääneille opiskelijoille."

Turun valtaajat onnittelevat ja toivottavat pitkää ikää valtaukselle!

Uutisointia aiheesta:
HS: Kansalaisliike valtasi talon asunnottomille opiskelijoille
HS: Helsinki aikoo häätää talonvaltaajat Lapinlahdesta

torstai 20. elokuuta 2009

Suomen Ateena - eli miksi valtaajat halutaan vankilaan

Terveisiä Jyväskylästä:

Ateena 300 vuotta ennen ajanlaskumme alkua: Zenon Kitionilainen ehdottaa teoksessaan "Valtio" rahasta, temppeleistä ja avioliitosta luopumista. Kaupunkivaltio ihastui Zenonin ajatuksiin: elettiin aikaa, jolloin aviovaimolla ei ollut oikeutta poistua kotoa ilman miehensä lupaa, ja suurimmalle osalle asukkaista vapaus ja kansalaisuus olivat ostettavia hyödykkeitä, joihin heillä tulisi tuskin koskaan olemaan varaa. Zenonin puheet ja kirjoitukset eivät kuitenkaan saaneet yhteiskuntajärjestelmää muuttumaan. Siihen pystyivät vasta konkreettiset teot - monta vuosisataa myöhemmin. 2000-luvulla olemme nähneet jo niin monen filosofin, kirjailijan ja journalistin omistavan elämänsä vallankumousta lietsovalle tekstille yhteiskuntamme samanaikaisesti kovetessa, ettemme enää jaksa luottaa sanoihin kuten tekoihin. Jyväskylän yliopistolla Mattilanniemen kampusalueelle johtavan tien yli vievään siltaan oli kirjoitettu wissenarbeit macht frei, tietotyö tekee vapaaksi. Teksti pestiin vastikään pois: nyt vapaaksi tekee enää suora toiminta.

Aprillipäivänä 2008 tapahtui minun sukupolveni ensimmäinen valtaus Jyväskylässä - edellinen oli ollut vuonna 1991. Kampusalueella sijaitseva rakennus, Senaatti-kiinteistöjen omistama Polaari, oli aiemmin toiminut Jyväskylän Yliopiston erityispedagogiikan laitoksen tiloina, mutta ollut tyhjillään "sisäilmaongelmien vuoksi" noin vuoden. Talo ja sen väki saivat nimekseen Autonominen tiedekunta. Talosta toivottiin hengailutilan ja taidekeskuksen lisäksi myös tilaa opintoryhmille ja muille itseohjautuvan opiskelun muodoille. Nyt kahtakymmentäyhtä valtaajaa uhkaa vankeusrangaistus. Mitä oikein tapahtui?

Sen vajaan vuorokauden aikana, jonka tila ehti toimia ennen kuin mellakkavarusteisten poliisien ketju saartoi talon, tilassa ehti vierailla viidakkorummun kutsumana noin sata valtaajaa. Heistä harva tunsi toinen toistaan entuudestaan, mutta kaikki toimivat yksissä tuumin talokokouksessa päätettyjen linjojen mukaisesti. Barrikadit kohosivat sisäänkäynneille, betoniseinien ulkoasu koheni, musiikki raikasi ja toimittajat ramppasivat pihassa täydellisen money shotin toivossa.

Valtaustoimintaa ei Jyväskylässä ole koskaan ollut suurempien kaupunkien mittakaavassa, mutta aivan uutta se ei ole. Vappuna 1982 vallattu Mallasjuoman tehdas saatiin valtaajien vaatimusten mukaisesti nuorison käyttöön. Nykyään Juomatehdas on yliopistokäytössä. Tammikuussa 1991 vallattu Eerolan talo pysyi vallattuna toukokuulle saakka, minkä jälkeen se lahjoitettiin lopulta Jyväskylän Nuorisoasunnot Ry:lle.

Valtaus pyrki kritisoimaan myös yliopiston ja ylioppilaskunnan tapaa toimia. Talosta toivottiin paikkaa, jossa voisi opiskella toimimattoman instituution ulkopuolella, sen rinnalla tai sitä vastaan. Jo ensimmäisenä päivänä talolla järjestettiin kaikille ilmainen opiskelijaruokailu.

Sanottiin, että Autonominen tiedekunta halusi kyseenalaistaa yliopiston, ylioppilaskunnan ja Jyväskylän kaupungin kaupallisen ja entisestäänkin kaupallistuvan tavan toimia. Valtaajien agendassa oli kuitenkin myös paljon muuta. Talonvaltausten agendojen tulkitsijalla on kuljettavanaan yllättävän monipolkuinen metsä. Valtaustoimintaa luonnehtii kaksijakoisuus, jossa toisaalta haetaan vallitsevan poliittisen järjestelmän hyväksyntää - jotta häätöä ei tapahtuisi - ja toisaalta pyritään sanoutumaan tästä järjestelmästä täydellisesti irti, toimimaan systeemin, sen lakien ja sen lainalaisuuksien ulkopuolella.

Kolikon ensin mainittua, reformistista puolta kuvastaa valtaajien vaatimus kulutusyhteiskunnan vaateista vapautetusta tilasta. Laajemmin vaaditaan kaupunkitilojen muuttamista ei-kaupallisiksi, itseohjautuviksi ja monikäyttöisiksi. Polaarin valtauksessa lisävaatimuksena oli yliopiston irrottaminen kapitalistisesta järjestelmästä.

Toisaalta valtaajien laiton metodi implikoi, ettei agendana ole yksinomaan autonomisten tilojen luominen vaan koko poliittisen systeemin murtaminen. Talonvaltaus toimintamuotona, metodina, kyseenalaistaa omistusoikeuden, sen, voiko rakennusta tai muuta omaisuutta ylipäätään hallinnoida joku, joka sitä ei suoraan käytä. Lisäksi se sanoo lakien usein olevan esteitä eettisen toiminnan tiellä - jolloin riittää, että ne kiertää. Jokainen yksittäinen valtaaja myös tietää toimivansa laittomasti ja olevansa valmis valtauksesta mahdollisesti koituviin lakiseuraamuksiin - tai niidenkin kiertämiseen. Valtaustoiminta, kuten kaikki laiton suora toiminta, tähtää viime kädessä tekijöidensä vallankumoukseen. "Etsitään sopiva talo, vallataan se ja muutetaan maailma", "Juusoksi" Megafoni-verkkolehdessä esittäytynyt valtaaja summaa.

Seuraavana päivänä, huhtikuun toisena, kymmenten kypärin ja luotiliivein sonnustautuneiden poliisien ketju saartoi talon ja eristi sen nauhalla. Pihalle syntyi spontaani mielenosoitus, jonka osanottajat mm. poistivat poliisin eristysnauhoja. Kun seitsemän tunnin piirityksen jälkeen valtaajia viimein lähdettiin kantamaan ulos, mielenosoittajat tukkivat maijojen poistumisteitä istumalla talolta lähteville poluille.

Uniikkia valtauksessa oli paitsi valtausliikkeen liittyminen suoraan opiskelija-aktivismiin ensimmäistä kertaa Suomessa, myös massiiviset repressiotoimenpiteet. Parikymmentä vietti yön tai kaksi putkassa ja kiinniotetuilta otettiin sormenjälkien lisäksi dna-näytteet. Syyteharkinta valmistui elokuussa 2009. 21:tä syytetään törkeästä vahingonteosta, josta rangaistus on vähintään neljä kuukautta tai enintään neljä vuotta vankeutta, sekä hallinnan loukkauksesta. Neljäätoista syytetään niskoittelusta ja kolmea haitanteosta virkamiehelle. Syytetyiltä vaaditaan yli 30 000 euron vahingonkorvauksia, joiden perusteena ovat pääasiassa seinämaalaukset. 13 valtaajalle tehtiin kotietsinnät, joissa takavarikoitiin mm. päiväkirjoja. Megafoni toteaa häädöstä, että se "täyttää poliittisen spektaakkelin merkit." Herää kysymys, oliko kyseessä Jyväskylän poliisin ylireagointi - vai onko Autonomisen tiedekunnan valtaus ollut poikkeuksellisen radikaali? Radikaalimpi kuin valtaajat tajusivat?

Valtaajien manifestista käy ilmi, että pyrkimys oli vetää huomiota tilanpuutteeseen ja yliopistopolitiikkaan, mutta tilavalinta vei valtaajat vastustamaan myös Senaatti-kiinteistöjä, joiden omistuksessa rakennus oli. Senaatti-kiinteistöt on osa valtion yksityistämispolitiikkaa. Sen hallussa ovat armeijatukikohdat, yliopistot ynnä muut ennen Suomen valtiolle kuuluneet rakennukset, ja se perii niistä markkinahintaista vuokraa. Näin esimerkiksi yliopistolle suunnattuja varoja siirretään toiseen taskuun. Valtaamalla Senaatti-kiinteistöjen omistaman rakennuksen Autonominen tiedekunta kielsi Senaatin hallintaoikeuden kyseiseen tilaan. Koska Senaatti-kiinteistöt on kiinteä osa valtion ekonomista koneistoa, implikoituna oli vastalause Suomen koko poliittista systeemiä vastaan - sen ensimmäisestä suomenkielisestä yliopistosta käsin. Suomen Ateenasta.

Samana vuonna Kreikan Ateenassa poliisi surmasi 16-vuotiaan Alexandros Grigoropoulosin. Oli Suomen itsenäisyyspäivä. Ateenan muuttui anarkistisen kapinan keskipisteeksi koko Kreikan anarkistien noustessa mellakoimaan. Esseessä Kreikka ja tulevat kapinat CrimethInc.-kollektiivi nostaa esille mellakan todellisen alkuperän: murha toimi mellakoiden kimmokkeena, mutta se ei ollut niiden aiheuttaja, murhaavathan poliisit Ruotsissakin sen johtamatta mellakointiin. Kreikan vaikea työttömyystilanne ei myöskään voi olla mellakoiden taustalla, sillä työttömyys ei ole johtanut mellakointiin muissakaan EU-maissa. Tosiasiassa kansannousun takana oli Kreikassa laajalle levittäytynyt antikapitalistinen liike: "Kreikan anarkistit tuntevat olevansa oikeutettuja raivoonsa, ja he kykenevät toimimaan sen pohjalta. Kiitos tästä kuuluu sosiaalikeskusten verkostolle. - - Ei ole oikopolkua vastaavan liikkeen kehittämiseksi tänne, jos haluamme pystyä vastaamaan samalla tavalla sortoon ja epäoikeudenmukaisuuteen. Militantit tempaukset ... voivat tarjota jonkinlaista kokemusta ja vauhtia, mutta kestävien kulttuuritilojen luominen on ehkä vielä tärkeämpää."

CrimethInc. esittää talonvaltausliikkeen kumouksellisen toiminnan selkärankana, ja eittämättä vastakulttuuri tarvitsee tiloja, joissa luoda itseään. Vallatut tilat ovat paikkoja jotka kokoavat yhteen kumouksellista yhteisöllisyyttä. Niissäkin tämä yhteisöllisyys manifestoituu usein lähinnä oluenjuontina - niin kaukana valtakulttuurista ei olla, että yhdessäololta aina odotettaisiin (anti)poliittista toimintaa - mutta tällaiset vastakulttuurikeskukset ovat silti niitä paikkoja, joista vallankumouksen kukinnot puskevat esiin. Sitä paitsi silloin, kun läsnäolo on rikos, kuten se vallatuissa tiloissa nykylainsäädännön mukaan on, on se aina myös radikaali poliittinen kannanotto. "Hallinnan loukkaus" on varsin osuva rikosnimike: kieltäydymme tulemasta hallituiksi, kieltäydymme antamasta kaupunkiamme, maailmaamme hallittavaksi. Jos emme saa kaikkea hallintaa murskattua, voimme sentään saada sen loukkaantumaan - joko vähän tai vakavasti.

Autonomisen tiedekunnan valtaus eroaa useimmista Suomessa tapahtuneista valtauksista siinä, että taloksi valittiin keskeisellä sijainnilla oleva arvokiinteistö, jolla on voimakasta poliittista signifikanssia, kun useimmiten valtaajat valitsevat pienemmän profiilin kiinteistön maksimoidakseen mahdollisuutensa jäädä taloon. Silti lyhyen ja kiihkeän valtauksen ryhmäintegriteetti oli valtauksen ajan häkellyttävä. Esimerkiksi talokokouksen päätöstä, että seinämaalaukset käyvät päinsä ainoastaan sisätiloissa, kunnioitettiin täysin eikä yhtään tagia ilmestynyt naapurustoon. Mitä tietysti voidaan pitää myös valitettavana seikkana... Siirtymä kampukselta, sen miellyttävästi keskustelevien opiskelijoiden liikkumareiteiltä, Alvar Aalto-tiiliseiniltä ja Alvar Aalto-jäljitelmätiiliseiniltä barrikadien yli Polaarin säkenöivän sivistymättömään väri-ja kuviokaaokseen oli mykistävä, ja keskiverrolle Keskisuomalaisen toimittajalle varmasti järkyttävä. Loukkasihan odottamattoman värikäs betonipinta koko sitä järjestelmää, jonka varassa hän elää.

Värillä nimittäin on yllättävän paljon väliä. Sen tietää jokainen graffititaiteilija - kun betoni muuttuu harmaasta pinkin ja sinisen kirjavaksi ovat yhteiskunnan peruspilarit uhattuina. Jopa siinä määrin, että graffitimaalareita on Suomessakin tuomittu vankeusrangaistuksin. Ja sen tietää jokainen maalipommin heittäjä: pinkki maali turkisliikkeen ikkunassa on vain maalia, ainoastaan liikkeen väri on muuttunut, mutta silti se on ajanut liikkeitä sulkemaan ovensa. Niinpä kun kokonainen suuri yliopistokiinteistö, miljoonan tai muutaman arvoinen, on saanut akademian hyväksymää makua vastustavan kuvioinnin, tutisevat yliopistoinstituution polvet. Se tietää kohdanneensa ensimmäistä kertaa sen liikkeen, joka hallitsemattomalla elinvoimallaan tulee vielä kumoamaan instituution reumaiset rakenteet. Se tietää, että on tapahtunut jotain, jota uusi maalikerros ei tule peittämään.

Tämän valossa ei tunnu enää yllättävältä, ylireagoivalta tai aiheettomalta, että Autonomisen tiedekunnan kaksikymmentäyksi kiinnijäänyttä halutaan törkeästä vahingonteosta lukkojen taa - vaikka näyttöä siitä, että yksikään kiinnijääneistä olisi omakätisesti osallistunut betonin vapauttamiseen harmaudestaan, ei ole. Juuri yhteisöllisyys on valtaustoiminnalle sekä sen alkuvoima että sen tavoite, ja siksi fasistisen järjestelmän logiikkaan sopii pyrkimys käyttää juuri yhteisöllisyyttä rangaistuksen perusteena.

Eikä yhteisö hajonnut poliisioperaation myötä. Helsingissä sikäläiset valtaajat järjestivät tukimielenosoituksen Senaatti-kiinteistöjen toimistolle, ja Jyväskylässä aktiiviset valtaustoiminnan puolustajat järjestivät piknikhenkisiä mielenosoituksia kampusalueella kesän ajan. Toista julkista valtausta ei kuitenkaan vielä ole tullut.

Vuoden aikana valtausliike Suomessa on harpponut eteenpäin. Helsinki on saanut sosiaalikeskus Satamansa valtaajien heltymättömän taistelun tuloksena, ja Joensuu on yllättänyt avarakatseisuudellaan antamalla valtaajilleen tilan Jokikadulta. Turussa ja Tampereella taistelu on jatkunut. Eikö sitten Jyväskylässä?

Joku saattaa epäillä, että Jyväskylän valtaajat ovat lannistuneet valtauksensa seuraamuksista. Tämän väitteen takana ei kuitenkaan voi seistä. Oppressiotoimenpiteet vaikuttavat aina radikalisoivasti, usein viiveellä - sillä kaikki elävät siemenet tarvitsevat aikaa itää - mutta aina ja sataprosenttisen varmasti. Ne pakottavat valitsemaan mahdollisista poluista joko assimilaation takaisin valtakoneistoon tai määrätietoisen loikan sen ulkopuolelle - ja jos henkilö, jonka vapauden holhoava koneisto on riistänyt, valitsee ensiksimainitun, voidaan hyvällä syyllä epäillä tukholma-syndroomaa. Siispä jos valtaustoimintaa ei tulla näkemään Jyväskylässä nyt, sitä tullaan todennäköisesti näkemään viimeistään silloin, kun Autonomisen tiedekunnan tapaus etenee oikeudenkäyntiin syyskuun 22., 23. ja 24. päivänä 2009.

Void Networkin mukaan "Kreikassa on yli 50 sosiaalikeskusta, ja anarkistisia poliittisia tiloja on kaikissa maan yliopistoissa". Ne ovat toimineet yhtenä rakenteena, jonka varassa Kreikan antiautoritääristä kansannousua on koordinoitu. Joissakin maissa poliisilla ei ole oikeutta astua kampusalueille: näin turvataan yliopistojen poliittinen riippumattomuus. Avoimesti anarkistinen tila kampusalueella on haaste, joka läimäisee valtakoneistoa valkoisella hansikkaalla sen punatulle poskelle - ja kaksintaistelu jatkuu yhä.

lauantai 1. elokuuta 2009

Taistelu hävitty - sota jatkuu

Tervetuloa mukaan Turun valtaajien kokoukseen!
Tarjolla kahvia, ruokaa ja tiukkaa vääntöä.

Squat Lasaruksen häädön jälkeen meidän ei pidä jäädä istumaan ja ihmettelemään, vaan kokoontua keskustelemaan ja tekemään päätöksiä tulevaisuuden suhteen, sekä miettimään mitä olemme oppineet viimeisistä valtauksista.

Keskustelua mm. seuraavista aiheista:

-Yhteiset teesit
-Yhteinen manifesti
-Tiedotus
-Yhteistyötahot
-Tukikeikka
-Muu toiminta

Kokoontuminen 6.8. klo 19.00
Kaskenkatu 15

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Squat Lasarus

Tänään Turun Valtaajat ottivat haltuunsa talon osoitteessa Amiraalistonkatu 5 B, lähellä satamaa. Vanha mutta kohtalaisen hyvässä kunnossa oleva puutalo on Turun kaupungin omistuksessa. Uusi autonominen kulttuurikeskus sai nimekseen Squat Lasarus.

Huomenna 30.7. pidetään ensimmäinen talokokous, klo. 19. Iltapäivän ja illan ohjelmassa on myös mm. musiikkia, kankaanpainantaa ja poi-työpaja.