Turku, elokuu 2010. Perjantaina 13. päivä arviolta sadan hengen joukko yksityishenkilöitä vapautti tyhjyydestään entisen päiväkodin pihapiireineen. Valtauksen kaukaisimmat osanottajat saapuivat Britanniasta, Floridasta ja Tampereelta todistamaan vapaan kulttuurin itämistä yläkulttuuripääkaupunki Turussa.
Julkinen talonvaltaus on jatkoa prosessille, joka jo neljättä vuottaan ajaa Turkuun autonomista kulttuurikeskusta. Vastaavanlaisia tiloja tunnetaan niin Suomessa Tampereella, Helsingissä kuin Joensuussakin, joten vaikuttaa siltä, että kulttuurikeskuksen puute juontuu ainoastaan kaupungin edustajien matalasta tahtotilasta. Tällä kertaa taustalla vaikutti myös vuosi 2o11, jolloin Euroopan kulttuuripääkaupunki Turun odotetaan lunastavan lupauksensa kulttuurin moniäänisyydestä, joka tällä hetkellä vaikuttaa toteutuvan ainoastaan mainoslehtisissä ja bussinkyljen kuvioinnissa.
Tommilankatu 25:n talo vallattiin oletuksella, että tilan omistaa Turun kaupunki, joka päätti lakkauttaa rakennuksessa toimineen päiväkodin vuonna 2006. Idyllisen lastentarhan puolustajat naapurustossa saivat päättävältä taholta lupauksen, että tilat varataan kunnallisen terveydenhuollon ja koulutuksen käyttöön. Ristiriitaisten tietojen valossa vaikuttaa kuitenkin siltä, että kiinteistö myytiin vähin äänin vanhan rahan monimiljoonikolle Olavi Förbomille, joka on uinuttanut taloa neljättä vuotta kryptanhiljaisuudessa. Tiukkaeleinen Förbom vieraili valtauksella lauantaina ja ilmoitti tarkoituksenaan olevan purkaa luovaksi yhteisötilaksi vihitty vuoden 1949 omakotitalo. Sen ja Kähärin kaupunginosassa suhteessa merkittävän viheralueen tilalle on tarkoitus pystyttää liikekeskus. Hanke ei saa paikallisen asujaimiston kaikupohjaa nauttivilta valtaajilta minkäänlaista hyväksynnän ripettä, vaan he pyrkivät toimillaan ilmentämään väkevää kritiikkiä Turun kaupungin epäilyttävää kiinteistöpolitiikkaa ja rahan vastaansanomuutta kohtaan. Talolla O. Förbum torjui kaikki tarjoukset vuokrasuhteen aloittamisesta. Kieltäydyttyään ottamasta vastaan vegaanista marjapiirakkaa hän syyllistyi laittomaan salakuvaukseen ja poistui paikalta.
Itse valtaus hoidettiin hienovaraisin elkein ja lähiympäristön rauhaa kunnioittaen. Oitis tilan rauhanomaisen haltuunoton jälkeen lähtivät puhehenkilöt esittelemään autonomisen kulttuurikeskuksen ideaa ja luomaan suhteita uusiin naapureihin. Näiden reaktiot vaihtelivat asiallisen neutraalista suoranaiseen riemuun. Solidaarisuuden eleinä saivat valtauksen osanottajat vastaan materiaalista tukea mm. yöpymistarpeiden muodossa. Paikalla kävi myös moniaita mielenkiintoa puhkuvia lähitienoon asukkaita, joille luonnehdittiin autonomisen kulttuurikeskuksen toimintaa ja käytänteitä. Perjantai-ilta vietettiin vallatulla talolla akustisen musiikin, turkulaisen underground-runouden ja lämminhenkisen tunnelmoinnin parissa. Tarjolla oli muun muassa yhteiskunnallista lukemistoa sopuhinnoin, ruokaa sekä intoa huokuvia kulttuurin ystäviä joka lähtöön.
Lauantai-aamuna talolla kävi virkavalta, joka vaati taloa tyhjäksi iltapäivään ja viimeistään kello 17 mennessä. Poliisista uskouduttiin myös, että kiinteistönomistaja Förbom oli repiä pelihousunsa valtauksen johdosta ja oli myöskin kiristänyt Turun poliisin esimiehiä eron junailemisella. Päivemmällä valtauksella vieraili myös Turun Sanomien toimittaja, jonka kirjoittama artikkeli löytyy TS:n verkkolehdestä.
Häätöuhasta huolimatta autonominen kulttuurikeskus keräili voimiaan ja päätti talonkokouksessa käyttäjiensä toimesta nimekseen Squat Tommila. Poliisin uhkauksia ei kuitenkaan vielä lauantai-iltana täytetty, vaan iltaa päästiin viettämään kitarataiteen ja vapaudesta nauttimisen merkeissä.
Valtaajat tukiryhmineen toivovat valtauksesta pitkäkestoista ja antoisaa laboratoriota vaihtoehdoille ja voitonjanon logiikan ulkopuolisille projekteille. Mikäli Tommilankadun tila häädetään ja sinetöidään jälleen haudanhiljaisuuteensa, on odotettavissa entistä ruudikkaampaa jatkoa talonvaltauksille Turussa. Erityistä pontta vaateille kaikille avoimesta kulttuuritilasta siivittää lähestyvä 2011 - ajallisesti lähennellään myös kymmentä kuukautta siitä, kun autonomiset kulttuuritoimijat lähestyivät kaupungin edustajia kirjeellä, jossa tuotiin ilmi tarve vapaalle tilalle kaupungissa. Yksimielinen kulttuurilautakunta välitti eteenpäin aloitteen työryhmän perustamisesta aiheen tiimoilta. Nyt tuo aloite lienee lojunut lähemmäs puoli vuotta apulaiskaupunginjohtajan pöytälaatikossa.
Tällainen melkeinpä systemaattinen välinpitämättömyys ei anna luottamuslausetta kultturelliuttaan mesoavan Turun johtoportaasta. On selvää, ettei Turkuun tulla saamaan autonomista kulttuurikeskusta ilman talojen valtaamista sekä jatkuvaa ponnistelua hankkeen kampanjoimiseksi. Valtaajien viesti kaupungin hallinnolle, liike-elämän harmaille eminensseille sekä epäilijöille on ykskantainen: me emme odota, me valtaamme. Toimiminen autonomisen kulttuurin, tavallisten kaupunkilaisten ja kaikkien muiden osapuolten yhteiseksi eduksi vaatii uudenlaista ajattelua, jossa yhdistyvät spontaanius, poliittisen perspektiivin taju sekä jäntevä rationaalisuus sen suhteen, saatetaanko autiot talot hyötykäyttöön. Rohkaisevia esimerkkejä löytyy ympäri maailmaa, toivon mukaan seuraavaksi myös Turusta.
Huomenna sunnuntaina Squat Tommila kutsuu kaikki omalähtöisen kulttuurin ystävät talon tulevaisuutta linjaavaan talonkokoukseen kello 14:00. Jokainen on tervetullut ilmaisemaan itseään ja visioitaan taikka vain haistelemaan uusia tuulia kaupunkikulttuurissa.
Tekstit
