Toimintapäivä: riemujuhlaa ja poliisiväkivaltaa

Turussa järjestettiin perjantaina 20. päivä Me Emme Odota -toimintapäivä autonomisen kulttuurikeskuksen saamiseksi kaupunkiin. Mielenilmaus oli suunnattu kaupungin kulttuuri- ja kiinteistöpolitiikkaa ja kaupunkitilan markkinavetoisuutta vastaan, vapaan kulttuurin ja häädetyn Squat Tommilan puolesta. Tilaisuudesta annettiin informaatio myös tiedotusvälineille, mutta illan aikana tapahtumia ikuisti ainoastaan dokumenttiryhmä.

Toimintapäivään otti osaa kaikkiaan noin viisikymmentä ihmistä. Omaehtoisen kulttuurin ystävät kokoontuivat kello 17 Vähätorilla ja siirtyivät kulkueena keskikaupungin halki. Kaupunkilaisille kansanliikkeen eetos välitettiin banderollein, ilakoin huudoin ja jaeltavin lentolehtisin, joissa valotettiin kulttuurikeskushankkeen päämääriä ja käytäntöjä. Toimintapäivän osallistujat päätyivät lopulta valtaamaan aution taloparin osoitteesta Ratapihankatu 12.

Illan aikana muisteltiin vuosien 2006 ja 2007 valtauksia, jotka kohdistuivat juurikin Ratapihankadun puutaloihin. Aikoinaan liikehdintä autonomisen kulttuurikeskuksen puolesta sai alkunsa Kulttuurikeskus Ratapihan perustamisesta kesällä 2006. Nyt valtaajat palasivat juurilleen protestiluontoisella valtauksella Ratapihan puitteissa. Vehmaalla sisäpihalla nautittiin elävästä ja levytetystä musiikista sekä taiteiltiin kankaanpainantatyöpajan muodossa.

Valitettavia piirteitä toimintapäivä sai vasta kello 11 maissa illalla, kun Turun poliisi suoritti intervention illanviettoon. Perusteluna toimi tuli, joka oli pantu alulle sorapohjaiselle kohdalle pihaa. Valkea oli ympäröity kivin, minkä lisäksi paloturvallisuutta valvoivat ihmiset välittömässä läheisyydessä. Viranomaiset perustelivat saapumistaan tulen aikaansaamalla vaaratilanteen riskillä. He eivät kuitenkaan koskaan ennättäneet sisäpihalle asti.

Autolla viereisen liikkeen pihaan ajanut poliisipartio kutsui luokseen kaksi ihmistä, jotka istuskelivat erillään muista ja sytytetystä tulesta. Toinen kutsutuista ihmisistä on ollut jo aikaisemmin tekemisissä Turun poliisin kanssa ja näissä yhteyksissä profiloitunut tavalla, joka ei viranomaisia miellytä. Henkilö kieltäytyi ja oli siirtymässä rauhallisena pois tilanteesta, kun poliisivirkailija tuli ja tarttui hänestä kiinni. Tässä vaiheessa henkilö pyysi apua, sillä hänen fyysistä koskemattomuuttaan oli loukattu. Kyseisessä yhteydessä hän myös yritti päästä irti virkailijan otteesta, mikä yllytti poliisin rajumpiin otteisiin. Pian tilanne jo eskaloitui tavalla, joka on traagisuuteen asti tyypillistä turkulaisen alakulttuuriväen ja Turun poliisin vuoropuhelulle.

Turun poliisi päätti taltuttaa henkilön painamalla tämän maata vasten. Avunhuudot mobilisoivat juhlaväen, joka saapui muodostamaan ihmismuurin henkilön ja tämän vapautta rajoittavien virantäyttäjien ympärille. Tilanne tarjouduttiin hoitamaan siten, että tuli sammutettaisiin ja kiinniotettu henkilö, jolla ei itse tulen kanssa mitään tekemistä, päästettäisiin vapaaksi. Turun poliisia ei kuitenkaan varsinainen väliintulon syy eli tuli tuntunut enää tässä vaiheessa kiinnostavan, vaan etusijalla vaikutti olevan virkavallan auktoriteetin iskostaminen. Paikalle hälytettiin kaksi muuta yksikköä, jotka edesauttoivat kiinniotetun henkilön sulkemista poliisiautoon. Tässä vaiheessa myös tilannetta taltioineita kuvaajia ajettiin kauemmaksi ja kiellettiin ikuistamasta virkavaltaa työssään. Kysymykset siitä, eikö poliisin soveltama voimankäyttö kestänyt päivänvaloa, jäivät vaille vastausta.

Toimintapäivän osanottajat osoittivat vastalauseensa protestilauluilla ja mitä suurimmalla paheksunnalla. Paikalle jääneet virkailijat tuntuivat menettäneen mielenkiintonsa tuleen, joka oli tässä vaiheessa vasta ylimalkaan kokoon poljettu, eivätkä he olleet halukkaita tarkistamaan tilannetta. Poliisin tarkoitushakuiselta vaikuttava provosoituminen on lähestulkoon yhtäläinen keväällä järjestetyn Maa ilma pallon puollustusjuhlan marssin jälkimaininkien kanssa. Myös tuolloin virkavalta käytti ylimitoitettuja voimakeinoja ilman varsinaista syytä, johtaen tapahtumat suurempaan konfliktiin, jonka juridisilla jälkipyykeillä oli harvinaisen vähän tekemistä tilanteen alkutekijöiden kanssa. Toimintatavan ongelmallisuutta pyrittiin selventämään virkailijoille selkokielisellä kommunikaatiolla, mutta opetussisältöjen toteutuminen jäänee tulevaisuuden näytettäväksi.

Autonomiset kulttuuritoimijat kiittävät toimintapäivän osanottajia ja toivovat, ettei Turun poliisin kostonomaiseksi tulkittava isku kaupunkilaisen oma-aloitteisuutta vastaan värjää liiaksi mielikuvia onnistuneesta illasta. Kulttuurien sota jatkuu, ja talonvaltausliike on Turussa voimiensa tunnossa. Kaikkia iltaa kuvanneita pyydetään lähettämään osuvat otoksensa osoitteeseen turkusquat@gmail.com.

Me emme odota, me toimimme.

Squat the world!

Squat Tommila purjeet pulleina myötätuuleen

Turku, elokuu 2010. Perjantaina 13. päivä arviolta sadan hengen joukko yksityishenkilöitä vapautti tyhjyydestään entisen päiväkodin pihapiireineen. Valtauksen kaukaisimmat osanottajat saapuivat Britanniasta, Floridasta ja Tampereelta todistamaan vapaan kulttuurin itämistä yläkulttuuripääkaupunki Turussa.

Julkinen talonvaltaus on jatkoa prosessille, joka jo neljättä vuottaan ajaa Turkuun autonomista kulttuurikeskusta. Vastaavanlaisia tiloja tunnetaan niin Suomessa Tampereella, Helsingissä kuin Joensuussakin, joten vaikuttaa siltä, että kulttuurikeskuksen puute juontuu ainoastaan kaupungin edustajien matalasta tahtotilasta. Tällä kertaa taustalla vaikutti myös vuosi 2o11, jolloin Euroopan kulttuuripääkaupunki Turun odotetaan lunastavan lupauksensa kulttuurin moniäänisyydestä, joka tällä hetkellä vaikuttaa toteutuvan ainoastaan mainoslehtisissä ja bussinkyljen kuvioinnissa.

Tommilankatu 25:n talo vallattiin oletuksella, että tilan omistaa Turun kaupunki, joka päätti lakkauttaa rakennuksessa toimineen päiväkodin vuonna 2006. Idyllisen lastentarhan puolustajat naapurustossa saivat päättävältä taholta lupauksen, että tilat varataan kunnallisen terveydenhuollon ja koulutuksen käyttöön. Ristiriitaisten tietojen valossa vaikuttaa kuitenkin siltä, että kiinteistö myytiin vähin äänin vanhan rahan monimiljoonikolle Olavi Förbomille, joka on uinuttanut taloa neljättä vuotta kryptanhiljaisuudessa. Tiukkaeleinen Förbom vieraili valtauksella lauantaina ja ilmoitti tarkoituksenaan olevan purkaa luovaksi yhteisötilaksi vihitty vuoden 1949 omakotitalo. Sen ja Kähärin kaupunginosassa suhteessa merkittävän viheralueen tilalle on tarkoitus pystyttää liikekeskus. Hanke ei saa paikallisen asujaimiston kaikupohjaa nauttivilta valtaajilta minkäänlaista hyväksynnän ripettä, vaan he pyrkivät toimillaan ilmentämään väkevää kritiikkiä Turun kaupungin epäilyttävää kiinteistöpolitiikkaa ja rahan vastaansanomuutta kohtaan. Talolla O. Förbum torjui kaikki tarjoukset vuokrasuhteen aloittamisesta. Kieltäydyttyään ottamasta vastaan vegaanista marjapiirakkaa hän syyllistyi laittomaan salakuvaukseen ja poistui paikalta.

Itse valtaus hoidettiin hienovaraisin elkein ja lähiympäristön rauhaa kunnioittaen. Oitis tilan rauhanomaisen haltuunoton jälkeen lähtivät puhehenkilöt esittelemään autonomisen kulttuurikeskuksen ideaa ja luomaan suhteita uusiin naapureihin. Näiden reaktiot vaihtelivat asiallisen neutraalista suoranaiseen riemuun. Solidaarisuuden eleinä saivat valtauksen osanottajat vastaan materiaalista tukea mm. yöpymistarpeiden muodossa. Paikalla kävi myös moniaita mielenkiintoa puhkuvia lähitienoon asukkaita, joille luonnehdittiin autonomisen kulttuurikeskuksen toimintaa ja käytänteitä. Perjantai-ilta vietettiin vallatulla talolla akustisen musiikin, turkulaisen underground-runouden ja lämminhenkisen tunnelmoinnin parissa. Tarjolla oli muun muassa yhteiskunnallista lukemistoa sopuhinnoin, ruokaa sekä intoa huokuvia kulttuurin ystäviä joka lähtöön.

Lauantai-aamuna talolla kävi virkavalta, joka vaati taloa tyhjäksi iltapäivään ja viimeistään kello 17 mennessä. Poliisista uskouduttiin myös, että kiinteistönomistaja Förbom oli repiä pelihousunsa valtauksen johdosta ja oli myöskin kiristänyt Turun poliisin esimiehiä eron junailemisella. Päivemmällä valtauksella vieraili myös Turun Sanomien toimittaja, jonka kirjoittama artikkeli löytyy TS:n verkkolehdestä.
Häätöuhasta huolimatta autonominen kulttuurikeskus keräili voimiaan ja päätti talonkokouksessa käyttäjiensä toimesta nimekseen Squat Tommila. Poliisin uhkauksia ei kuitenkaan vielä lauantai-iltana täytetty, vaan iltaa päästiin viettämään kitarataiteen ja vapaudesta nauttimisen merkeissä.

Valtaajat tukiryhmineen toivovat valtauksesta pitkäkestoista ja antoisaa laboratoriota vaihtoehdoille ja voitonjanon logiikan ulkopuolisille projekteille. Mikäli Tommilankadun tila häädetään ja sinetöidään jälleen haudanhiljaisuuteensa, on odotettavissa entistä ruudikkaampaa jatkoa talonvaltauksille Turussa. Erityistä pontta vaateille kaikille avoimesta kulttuuritilasta siivittää lähestyvä 2011 - ajallisesti lähennellään myös kymmentä kuukautta siitä, kun autonomiset kulttuuritoimijat lähestyivät kaupungin edustajia kirjeellä, jossa tuotiin ilmi tarve vapaalle tilalle kaupungissa. Yksimielinen kulttuurilautakunta välitti eteenpäin aloitteen työryhmän perustamisesta aiheen tiimoilta. Nyt tuo aloite lienee lojunut lähemmäs puoli vuotta apulaiskaupunginjohtajan pöytälaatikossa.

Tällainen melkeinpä systemaattinen välinpitämättömyys ei anna luottamuslausetta kultturelliuttaan mesoavan Turun johtoportaasta. On selvää, ettei Turkuun tulla saamaan autonomista kulttuurikeskusta ilman talojen valtaamista sekä jatkuvaa ponnistelua hankkeen kampanjoimiseksi. Valtaajien viesti kaupungin hallinnolle, liike-elämän harmaille eminensseille sekä epäilijöille on ykskantainen: me emme odota, me valtaamme. Toimiminen autonomisen kulttuurin, tavallisten kaupunkilaisten ja kaikkien muiden osapuolten yhteiseksi eduksi vaatii uudenlaista ajattelua, jossa yhdistyvät spontaanius, poliittisen perspektiivin taju sekä jäntevä rationaalisuus sen suhteen, saatetaanko autiot talot hyötykäyttöön. Rohkaisevia esimerkkejä löytyy ympäri maailmaa, toivon mukaan seuraavaksi myös Turusta.

Huomenna sunnuntaina Squat Tommila kutsuu kaikki omalähtöisen kulttuurin ystävät talon tulevaisuutta linjaavaan talonkokoukseen kello 14:00. Jokainen on tervetullut ilmaisemaan itseään ja visioitaan taikka vain haistelemaan uusia tuulia kaupunkikulttuurissa.

Kyttien sikailusta

Kansainvälisenä epäjärjestyspäivänä 35.5 päästiin Turussa jälleen todistamaan kyttien mielivaltaa. Keskustan halki kulkenut marsilaisten invaasiota vastaan protestoinut maailmapallon puolustusvoimien kulkue päätyi marssinsa päätteeksi puistoon Mannerheimin patsaan juurelle nauttimaan kesäpäivästä. Kulkuetta seurannut poliisipartio päätti kuitenkin estää näiden pölynimurein ja vesi-ilmapalloin aseistautuneiden, väkivaltaisten mielenosoittajien aikeet, ja kävi huppuun ja huiviin ”naamioituneen” juhlijan päälle. Kourallinen muita paikalla olijoita ryntäsi auttamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta nuorukaista, joka huusi apua kolmen suurikokoisen poliisin painaessa häntä maahan.

Puistoon auringosta ja akustisesta musiikista nauttimaan tulleet juhlijat seurasivat tyrmistyneinä, kun kytät heittelivät poikaa auttaneita ihmisiä kauemmas ja laittoivat tämän raudoissa poliisiautoon. Maijan takakonttiin päätyi myös tyttö, jota syytettiin muun muassa vangin vapautusyrityksestä ja ”laittoman tapahtuman järjestämisestä”. Kytät yrittivät vangita myös kolmatta henkilöä, joka kiipesi mm. poliisiautoon sisälle. Tämä teeman mukaisesti naamioitunut rikollinen pääsi pakenemaan poliisilta. Kytät jäivät harmistuneina kuumottelemaan loppua juhlakansaa pakoon päässeen henkilöllisyydestä ja tekemään etsintäkuulutusta ”märkäpukuun sonnustautuneesta henkilöstä.” Loppujen lopuksi paikalla oli parhaimmillaan viisi partioautoa ja kolme siviiliautoa.

Ne onnelliset, jotka saivat jatkaa perjantai-illan viettoa vapaina, tivasivat harmistuneina väkivaltaisen väliintulon syytä. Paikalla olleet virkavallan edustajat eivät olleet koskaan kuulleet poliisiväkivallasta, eikä heidän mielestään kolmen isokokoisen miehen mukiloimaa ihmistä tarvitse pyynnöistä huolimatta auttaa, jos väkivaltainen osapuoli on poliisi. He olivat myös sitä mieltä, ettei kulkueeseen olisi tarvinnut puuttua, ellei joukossa olisi ollut noita muutamia väkivaltaisia mielenosoittajia.

Kytät kertoivat Turun Sanomille, että heillä on ”nollatoleranssi naamioitumiseen julkisella paikalla.” Heiltä yritettiin kysyä, miksei kaikkia naamioituneita ihmisiä pidätetä samoin perustein esimerkiksi vappuna. Vappu on kuulemma eri asia, koska kyseessä ovat naamiaiset.

Poliisi siis hyökkäsi rauhanomaisen performanssin osanottajien kimppuun, ja syyttivät itseään ja tovereitaan puolustavia ihmisiä väkivaltaisesta käytöksestä. He myös kertoivat toiselle pidätetylle, ettei tilanteeseen johtanut naamioituminen itse asiassa edes ollut laitonta. Näiden kahden pidätetyn kohtelu putkassa oli kaukana yhdenmukaisesta; toinen sai kiinniottoa seuranneena iltana ruokaa, toinen ei. Vegaanista ruokaa ei pyynnöstä huolimatta annettu. Toista, kusiseen juoppoputkaan suljettua ei edes kuulusteltu, eikä hänelle 12 tunnin määräajan jälkeenkään tultu ilmoittamaan pidätyksestä. Toinen pääsi muutaman tunnin odotuksen jälkeen peräti pidätysselliin, jossa oli sentään puolikas peitto ja likainen patja. Kusiputkassa olleelle ilmoitettiin tylysti tämän pyytäessä peittoa, että "ei sulla ole kylmä." Molemmat päästettiin ulos vasta seuraavana aamuna. Vangin vapautusyrityksestä syytetty pakotettiin allekirjoittamaan tavaroiden luovutuskuitti, antamatta kuitenkaan mahdollisuutta tarkistaa tavaroitaan.

Tällaiset toistuvat, mielivaltaiset ylilyönnit johtavat ennen pitkään samanlaiseen tilanteeseen kuin Kreikassa, jossa kansalaiset pikkulapsista vanhuksiin heittelevät poliiseja kivillä, jos sellaisia sattuu kantaman päähän. Poliisi saa käyttää niin paljon väkivaltaa kuin tahtoo, mutta kaikki yritykset puolustautua näitä univormuihin sonnustautuneita jengiläisiä vastaan katsotaan rikolliseksi ja niistä seuraa aina sadistinen ja nöyryyttävä kosto. Voimakeinojen ja vapaudenriiston kohteeksi joutuneiden laillisia oikeuksia, esimerkiksi. sopivaan ravintoon, kuumaan veteen ja itseä koskeviin asiakirjoihin, poljetaan ja jätetään huomiotta, eikä näistä rikkomuksista tehtyjä valituksia yleensä noteerata. Kiinniotot ovat usein hyvin mielivaltaisia, ja putkaan päätyy yleensä täysin sattumanvaraisesti poimittuja henkilöitä.

Toverit, meidän täytyy järjestäytyä puolustamaan toisiamme. Se voit olla sinä.

Vallattomuutta kevään tuoksussa

"Minkähänlaisen vaikutelman se omistajakin sai kun sille ruvettiin puhumaan todellisuuden eri tasoista?"

"Joo, no se oli ehkä vähän heikko kohta siinä keskustelussa..."


Talonvaltauspäivien Turun kohde, Satamakatu 27, viihtyi kaitsijoidensa huomassa myös sateisen lauantain. Alkuiltapäivästä paikalla kävi rakennuksen virallisten omistajien edustajia, joiden ristiriitaisesta suhtautumisesta huolimatta saatiin enteilyä tilan pidempiaikaisesta hallussapidosta. Enemmittä ongelmitta pyörähti talonkokous käyntiin ja ajoittaisten vaikeuksien kautta myös itse Vallaton kevätjuhla. Osa resursseista kului valitettavasti kielloista huolimatta piirrettyjen tagien poistamiseen - maalari: muistathan seuraavalla kerralla, että tilojen reviiritietoiset omistajat langettavat mielellään poistamisesta koituvat kulut + reilun mielipahalisän valtauksien voipumattomilla puurtajilla. Osoittakaamme solidaarisuutta toisillemme ja välttäkäämme ylimääräistä nenäverenkaivuuta.

Omat haasteensa jälkimmäiselle päivälle tarjosi sähkökysymys, jonka vuoksi artistit esiintyivät akustisin instrumentein. Satamakadun autonomisessa kulttuurikeskuksessa päästiin nauttimaan muun muassa turkulaisesta nykyrunoudesta, taidelyhytelokuvista, poi-työpajasta sekä osin improvisoidusta musiikista, joka bongoin, huuliharpuin ja luutuin karkotti hämärtyvän illan mielistä. Yötä kohden yltyvä vesisade ei jäähdyttänyt juhlaväkeä, joka sai kokea siemauksen arkipäivän magiaa, olkoonkin että kyse oli viikonlopun pyhistä. Shamaanirummun kuminassa kihosi vapauden vaateeseen kipuna kaihoa, viaton kysymys: Miksei tää saa jatkua? Kysymys ei ole retorinen, vaan haluamme kuulla siihen vastauksen: hei kuulkaa, hallitusten ja lautakuntien sedät ja tädit, laskekaa salkkunne ja liittykää viimein hyvisten puolelle. Roskalavasohvalla on tilaa, ja nuotion loimussa voi lämmitellä käsiään. Taustalla kaikuvat kitara ja poikkihuilu.

Osallistujat kiittävät muita osallistujia! Keskellä alati synkkenevien kulttuuripoliittisten virtausten syvänteitä viriää toivo, tuo joutomaan rikkaruohoista kirkkain. Ehkä ylihuomisessa siintävä vapaus koittaakin jo tänään - nyt, tänä kellonlyömänä - kunhan olemme vain valmiina puolustamaan itseämme ja kaupunkikulttuurin keuhkojen autonomiaa, vaatimuksessamme taipumatta ja toimintatapoja varioiden. Vastassamme saattaa olla koneisto pamppuja, rekistereitä, painokoneita ja tuomarinnuijia, mutta meillä on käsissämme aseista vaarallisin: oma luovuutemme. Sen voimin meillä on mahdollisuus käynnistää ja ylläpitää turvapaikkoja kaikennieleviltä voitonjanon ja kontrollin rakenteilta.

Satamakadun valtaus kartutti toimitsijoiden kokemusta arvokkain opetuksin, ja mikä olennaisinta, saatteli ilakoivat joukot kohti kevättä ja Vallattomuutta. Musta lippu hulmutkoon!

Satamakatu 27 autonomian aallokossa

Kansainvälisten talonvaltauspäivien kunniaksi on Turussa vallattu rakennus sataman lähistöltä. Historiassaan mm. merimieskirkkona toiminut ja vastaanottokeskukseksi tarkoitettu talo on astunut täten vapaan kulttuurin palvelukseen toistaiseksi nimeämättömänä.

Vallaton kevätjuhla alkoi Turun linnan puistossa 16:30 ja siirtyi kulkueen muodossa läheiseen kohteeseen. Perjantai-illan aikana squatilla ennätti käydä satoja ihmisiä, ja tätä kirjoitettaessa liikkuu vapautetuilla käytävillä edelleen juhlakansaa.

Nokipilvistä, lakoista, TVO:n lopusta ja Hulluista päivistä huolimatta on vuoden 2011 alakulttuuripääkaupunkiin perustettu antiautoritaarinen vyöhyke, jolla luovuus ja kirjavuus saavat kahleitta kukkia. Kuulaan tähtitaivaan alle kohonneen mustan lipun alla esiintyivät musiikkitaiteen nuoret lupaukset. Lauantaina jatkuvan kevätjuhlan aikana tarjotaan tilaisuus myös muuhun luovaan toimintaan, muun muassa erilaisten työpajojen muodossa. Lisäksi talolla käynnistyivät karkoitettu sivukirjasto sekä vaihtotori.

Autonomiselle kulttuurikeskukselle Satamakatu 27:n tilat tarjoavat messevät puitteet. Turun poliisi luopui kaikenlaisista tunkeutumisaikeista havaitessaan osaanottajien vakaan henkisen tahtotilan. Vastaavaa suhtautumistapaa vapauden soihdunkantajat toivovat päättäviltä elimiltä jatkossakin. Ruohonjuuritason luomistyön edellytysten tyhjiö Turussa ja muissa suomalaisissa kaupungeissa on huutava vääryys, johon peilaten tuntuvat puheet 'luovasta taloudesta' tuulesta temmatuilta.

Aamun valjetessa selviää, antaako vallitseva järjestys tämän vapaakaupungin peruskiven jatkaa olemassaoloaan kaupallisten intressien kaavoittamassa kaupunkikuvassa. Turun valtaajat kutsuvatkin väen paikalle puolustamaan uudenlaisen urbaanin kulttuurin istuttamista vanhaan pääkaupunkiin. Taistelu jatkuu, vapaus on käsillä - vastaatko kutsuun?

Talo vallattu, meininki ihan vitun kova, niin kellarissa kuin yläkerrassakin. Bändejä esiintyy, vaikka soittojärjestys onkin muuttunut. Sähköt on vieläkin poikki, mutta se ei menoa haittaa, koska me skulataan. Porukkaa on paikalla rutosti ja hommat on helvetinmoisessa nousussa!

Juhlat käynnissä

Vapaan kulttuurin kevätjuhlat ovat alkaneet! Bileet siirtyivät puistosta Satamakatu 27.
Talo on tyhjillään oleva majatalo, joka täyttyy musiikista, työpajoista, ruoasta ja juomasta!

TERVETULOA

Suomen Ateena - eli miksi valtaajat halutaan vankilaan

Terveisiä Jyväskylästä:

Ateena 300 vuotta ennen ajanlaskumme alkua: Zenon Kitionilainen ehdottaa teoksessaan "Valtio" rahasta, temppeleistä ja avioliitosta luopumista. Kaupunkivaltio ihastui Zenonin ajatuksiin: elettiin aikaa, jolloin aviovaimolla ei ollut oikeutta poistua kotoa ilman miehensä lupaa, ja suurimmalle osalle asukkaista vapaus ja kansalaisuus olivat ostettavia hyödykkeitä, joihin heillä tulisi tuskin koskaan olemaan varaa. Zenonin puheet ja kirjoitukset eivät kuitenkaan saaneet yhteiskuntajärjestelmää muuttumaan. Siihen pystyivät vasta konkreettiset teot - monta vuosisataa myöhemmin. 2000-luvulla olemme nähneet jo niin monen filosofin, kirjailijan ja journalistin omistavan elämänsä vallankumousta lietsovalle tekstille yhteiskuntamme samanaikaisesti kovetessa, ettemme enää jaksa luottaa sanoihin kuten tekoihin. Jyväskylän yliopistolla Mattilanniemen kampusalueelle johtavan tien yli vievään siltaan oli kirjoitettu wissenarbeit macht frei, tietotyö tekee vapaaksi. Teksti pestiin vastikään pois: nyt vapaaksi tekee enää suora toiminta.

Aprillipäivänä 2008 tapahtui minun sukupolveni ensimmäinen valtaus Jyväskylässä - edellinen oli ollut vuonna 1991. Kampusalueella sijaitseva rakennus, Senaatti-kiinteistöjen omistama Polaari, oli aiemmin toiminut Jyväskylän Yliopiston erityispedagogiikan laitoksen tiloina, mutta ollut tyhjillään "sisäilmaongelmien vuoksi" noin vuoden. Talo ja sen väki saivat nimekseen Autonominen tiedekunta. Talosta toivottiin hengailutilan ja taidekeskuksen lisäksi myös tilaa opintoryhmille ja muille itseohjautuvan opiskelun muodoille. Nyt kahtakymmentäyhtä valtaajaa uhkaa vankeusrangaistus. Mitä oikein tapahtui?

Sen vajaan vuorokauden aikana, jonka tila ehti toimia ennen kuin mellakkavarusteisten poliisien ketju saartoi talon, tilassa ehti vierailla viidakkorummun kutsumana noin sata valtaajaa. Heistä harva tunsi toinen toistaan entuudestaan, mutta kaikki toimivat yksissä tuumin talokokouksessa päätettyjen linjojen mukaisesti. Barrikadit kohosivat sisäänkäynneille, betoniseinien ulkoasu koheni, musiikki raikasi ja toimittajat ramppasivat pihassa täydellisen money shotin toivossa.

Valtaustoimintaa ei Jyväskylässä ole koskaan ollut suurempien kaupunkien mittakaavassa, mutta aivan uutta se ei ole. Vappuna 1982 vallattu Mallasjuoman tehdas saatiin valtaajien vaatimusten mukaisesti nuorison käyttöön. Nykyään Juomatehdas on yliopistokäytössä. Tammikuussa 1991 vallattu Eerolan talo pysyi vallattuna toukokuulle saakka, minkä jälkeen se lahjoitettiin lopulta Jyväskylän Nuorisoasunnot Ry:lle.

Valtaus pyrki kritisoimaan myös yliopiston ja ylioppilaskunnan tapaa toimia. Talosta toivottiin paikkaa, jossa voisi opiskella toimimattoman instituution ulkopuolella, sen rinnalla tai sitä vastaan. Jo ensimmäisenä päivänä talolla järjestettiin kaikille ilmainen opiskelijaruokailu.

Sanottiin, että Autonominen tiedekunta halusi kyseenalaistaa yliopiston, ylioppilaskunnan ja Jyväskylän kaupungin kaupallisen ja entisestäänkin kaupallistuvan tavan toimia. Valtaajien agendassa oli kuitenkin myös paljon muuta. Talonvaltausten agendojen tulkitsijalla on kuljettavanaan yllättävän monipolkuinen metsä. Valtaustoimintaa luonnehtii kaksijakoisuus, jossa toisaalta haetaan vallitsevan poliittisen järjestelmän hyväksyntää - jotta häätöä ei tapahtuisi - ja toisaalta pyritään sanoutumaan tästä järjestelmästä täydellisesti irti, toimimaan systeemin, sen lakien ja sen lainalaisuuksien ulkopuolella.

Kolikon ensin mainittua, reformistista puolta kuvastaa valtaajien vaatimus kulutusyhteiskunnan vaateista vapautetusta tilasta. Laajemmin vaaditaan kaupunkitilojen muuttamista ei-kaupallisiksi, itseohjautuviksi ja monikäyttöisiksi. Polaarin valtauksessa lisävaatimuksena oli yliopiston irrottaminen kapitalistisesta järjestelmästä.

Toisaalta valtaajien laiton metodi implikoi, ettei agendana ole yksinomaan autonomisten tilojen luominen vaan koko poliittisen systeemin murtaminen. Talonvaltaus toimintamuotona, metodina, kyseenalaistaa omistusoikeuden, sen, voiko rakennusta tai muuta omaisuutta ylipäätään hallinnoida joku, joka sitä ei suoraan käytä. Lisäksi se sanoo lakien usein olevan esteitä eettisen toiminnan tiellä - jolloin riittää, että ne kiertää. Jokainen yksittäinen valtaaja myös tietää toimivansa laittomasti ja olevansa valmis valtauksesta mahdollisesti koituviin lakiseuraamuksiin - tai niidenkin kiertämiseen. Valtaustoiminta, kuten kaikki laiton suora toiminta, tähtää viime kädessä tekijöidensä vallankumoukseen. "Etsitään sopiva talo, vallataan se ja muutetaan maailma", "Juusoksi" Megafoni-verkkolehdessä esittäytynyt valtaaja summaa.

Seuraavana päivänä, huhtikuun toisena, kymmenten kypärin ja luotiliivein sonnustautuneiden poliisien ketju saartoi talon ja eristi sen nauhalla. Pihalle syntyi spontaani mielenosoitus, jonka osanottajat mm. poistivat poliisin eristysnauhoja. Kun seitsemän tunnin piirityksen jälkeen valtaajia viimein lähdettiin kantamaan ulos, mielenosoittajat tukkivat maijojen poistumisteitä istumalla talolta lähteville poluille.

Uniikkia valtauksessa oli paitsi valtausliikkeen liittyminen suoraan opiskelija-aktivismiin ensimmäistä kertaa Suomessa, myös massiiviset repressiotoimenpiteet. Parikymmentä vietti yön tai kaksi putkassa ja kiinniotetuilta otettiin sormenjälkien lisäksi dna-näytteet. Syyteharkinta valmistui elokuussa 2009. 21:tä syytetään törkeästä vahingonteosta, josta rangaistus on vähintään neljä kuukautta tai enintään neljä vuotta vankeutta, sekä hallinnan loukkauksesta. Neljäätoista syytetään niskoittelusta ja kolmea haitanteosta virkamiehelle. Syytetyiltä vaaditaan yli 30 000 euron vahingonkorvauksia, joiden perusteena ovat pääasiassa seinämaalaukset. 13 valtaajalle tehtiin kotietsinnät, joissa takavarikoitiin mm. päiväkirjoja. Megafoni toteaa häädöstä, että se "täyttää poliittisen spektaakkelin merkit." Herää kysymys, oliko kyseessä Jyväskylän poliisin ylireagointi - vai onko Autonomisen tiedekunnan valtaus ollut poikkeuksellisen radikaali? Radikaalimpi kuin valtaajat tajusivat?

Valtaajien manifestista käy ilmi, että pyrkimys oli vetää huomiota tilanpuutteeseen ja yliopistopolitiikkaan, mutta tilavalinta vei valtaajat vastustamaan myös Senaatti-kiinteistöjä, joiden omistuksessa rakennus oli. Senaatti-kiinteistöt on osa valtion yksityistämispolitiikkaa. Sen hallussa ovat armeijatukikohdat, yliopistot ynnä muut ennen Suomen valtiolle kuuluneet rakennukset, ja se perii niistä markkinahintaista vuokraa. Näin esimerkiksi yliopistolle suunnattuja varoja siirretään toiseen taskuun. Valtaamalla Senaatti-kiinteistöjen omistaman rakennuksen Autonominen tiedekunta kielsi Senaatin hallintaoikeuden kyseiseen tilaan. Koska Senaatti-kiinteistöt on kiinteä osa valtion ekonomista koneistoa, implikoituna oli vastalause Suomen koko poliittista systeemiä vastaan - sen ensimmäisestä suomenkielisestä yliopistosta käsin. Suomen Ateenasta.

Samana vuonna Kreikan Ateenassa poliisi surmasi 16-vuotiaan Alexandros Grigoropoulosin. Oli Suomen itsenäisyyspäivä. Ateenan muuttui anarkistisen kapinan keskipisteeksi koko Kreikan anarkistien noustessa mellakoimaan. Esseessä Kreikka ja tulevat kapinat CrimethInc.-kollektiivi nostaa esille mellakan todellisen alkuperän: murha toimi mellakoiden kimmokkeena, mutta se ei ollut niiden aiheuttaja, murhaavathan poliisit Ruotsissakin sen johtamatta mellakointiin. Kreikan vaikea työttömyystilanne ei myöskään voi olla mellakoiden taustalla, sillä työttömyys ei ole johtanut mellakointiin muissakaan EU-maissa. Tosiasiassa kansannousun takana oli Kreikassa laajalle levittäytynyt antikapitalistinen liike: "Kreikan anarkistit tuntevat olevansa oikeutettuja raivoonsa, ja he kykenevät toimimaan sen pohjalta. Kiitos tästä kuuluu sosiaalikeskusten verkostolle. - - Ei ole oikopolkua vastaavan liikkeen kehittämiseksi tänne, jos haluamme pystyä vastaamaan samalla tavalla sortoon ja epäoikeudenmukaisuuteen. Militantit tempaukset ... voivat tarjota jonkinlaista kokemusta ja vauhtia, mutta kestävien kulttuuritilojen luominen on ehkä vielä tärkeämpää."

CrimethInc. esittää talonvaltausliikkeen kumouksellisen toiminnan selkärankana, ja eittämättä vastakulttuuri tarvitsee tiloja, joissa luoda itseään. Vallatut tilat ovat paikkoja jotka kokoavat yhteen kumouksellista yhteisöllisyyttä. Niissäkin tämä yhteisöllisyys manifestoituu usein lähinnä oluenjuontina - niin kaukana valtakulttuurista ei olla, että yhdessäololta aina odotettaisiin (anti)poliittista toimintaa - mutta tällaiset vastakulttuurikeskukset ovat silti niitä paikkoja, joista vallankumouksen kukinnot puskevat esiin. Sitä paitsi silloin, kun läsnäolo on rikos, kuten se vallatuissa tiloissa nykylainsäädännön mukaan on, on se aina myös radikaali poliittinen kannanotto. "Hallinnan loukkaus" on varsin osuva rikosnimike: kieltäydymme tulemasta hallituiksi, kieltäydymme antamasta kaupunkiamme, maailmaamme hallittavaksi. Jos emme saa kaikkea hallintaa murskattua, voimme sentään saada sen loukkaantumaan - joko vähän tai vakavasti.

Autonomisen tiedekunnan valtaus eroaa useimmista Suomessa tapahtuneista valtauksista siinä, että taloksi valittiin keskeisellä sijainnilla oleva arvokiinteistö, jolla on voimakasta poliittista signifikanssia, kun useimmiten valtaajat valitsevat pienemmän profiilin kiinteistön maksimoidakseen mahdollisuutensa jäädä taloon. Silti lyhyen ja kiihkeän valtauksen ryhmäintegriteetti oli valtauksen ajan häkellyttävä. Esimerkiksi talokokouksen päätöstä, että seinämaalaukset käyvät päinsä ainoastaan sisätiloissa, kunnioitettiin täysin eikä yhtään tagia ilmestynyt naapurustoon. Mitä tietysti voidaan pitää myös valitettavana seikkana... Siirtymä kampukselta, sen miellyttävästi keskustelevien opiskelijoiden liikkumareiteiltä, Alvar Aalto-tiiliseiniltä ja Alvar Aalto-jäljitelmätiiliseiniltä barrikadien yli Polaarin säkenöivän sivistymättömään väri-ja kuviokaaokseen oli mykistävä, ja keskiverrolle Keskisuomalaisen toimittajalle varmasti järkyttävä. Loukkasihan odottamattoman värikäs betonipinta koko sitä järjestelmää, jonka varassa hän elää.

Värillä nimittäin on yllättävän paljon väliä. Sen tietää jokainen graffititaiteilija - kun betoni muuttuu harmaasta pinkin ja sinisen kirjavaksi ovat yhteiskunnan peruspilarit uhattuina. Jopa siinä määrin, että graffitimaalareita on Suomessakin tuomittu vankeusrangaistuksin. Ja sen tietää jokainen maalipommin heittäjä: pinkki maali turkisliikkeen ikkunassa on vain maalia, ainoastaan liikkeen väri on muuttunut, mutta silti se on ajanut liikkeitä sulkemaan ovensa. Niinpä kun kokonainen suuri yliopistokiinteistö, miljoonan tai muutaman arvoinen, on saanut akademian hyväksymää makua vastustavan kuvioinnin, tutisevat yliopistoinstituution polvet. Se tietää kohdanneensa ensimmäistä kertaa sen liikkeen, joka hallitsemattomalla elinvoimallaan tulee vielä kumoamaan instituution reumaiset rakenteet. Se tietää, että on tapahtunut jotain, jota uusi maalikerros ei tule peittämään.

Tämän valossa ei tunnu enää yllättävältä, ylireagoivalta tai aiheettomalta, että Autonomisen tiedekunnan kaksikymmentäyksi kiinnijäänyttä halutaan törkeästä vahingonteosta lukkojen taa - vaikka näyttöä siitä, että yksikään kiinnijääneistä olisi omakätisesti osallistunut betonin vapauttamiseen harmaudestaan, ei ole. Juuri yhteisöllisyys on valtaustoiminnalle sekä sen alkuvoima että sen tavoite, ja siksi fasistisen järjestelmän logiikkaan sopii pyrkimys käyttää juuri yhteisöllisyyttä rangaistuksen perusteena.

Eikä yhteisö hajonnut poliisioperaation myötä. Helsingissä sikäläiset valtaajat järjestivät tukimielenosoituksen Senaatti-kiinteistöjen toimistolle, ja Jyväskylässä aktiiviset valtaustoiminnan puolustajat järjestivät piknikhenkisiä mielenosoituksia kampusalueella kesän ajan. Toista julkista valtausta ei kuitenkaan vielä ole tullut.

Vuoden aikana valtausliike Suomessa on harpponut eteenpäin. Helsinki on saanut sosiaalikeskus Satamansa valtaajien heltymättömän taistelun tuloksena, ja Joensuu on yllättänyt avarakatseisuudellaan antamalla valtaajilleen tilan Jokikadulta. Turussa ja Tampereella taistelu on jatkunut. Eikö sitten Jyväskylässä?

Joku saattaa epäillä, että Jyväskylän valtaajat ovat lannistuneet valtauksensa seuraamuksista. Tämän väitteen takana ei kuitenkaan voi seistä. Oppressiotoimenpiteet vaikuttavat aina radikalisoivasti, usein viiveellä - sillä kaikki elävät siemenet tarvitsevat aikaa itää - mutta aina ja sataprosenttisen varmasti. Ne pakottavat valitsemaan mahdollisista poluista joko assimilaation takaisin valtakoneistoon tai määrätietoisen loikan sen ulkopuolelle - ja jos henkilö, jonka vapauden holhoava koneisto on riistänyt, valitsee ensiksimainitun, voidaan hyvällä syyllä epäillä tukholma-syndroomaa. Siispä jos valtaustoimintaa ei tulla näkemään Jyväskylässä nyt, sitä tullaan todennäköisesti näkemään viimeistään silloin, kun Autonomisen tiedekunnan tapaus etenee oikeudenkäyntiin syyskuun 22., 23. ja 24. päivänä 2009.

Void Networkin mukaan "Kreikassa on yli 50 sosiaalikeskusta, ja anarkistisia poliittisia tiloja on kaikissa maan yliopistoissa". Ne ovat toimineet yhtenä rakenteena, jonka varassa Kreikan antiautoritääristä kansannousua on koordinoitu. Joissakin maissa poliisilla ei ole oikeutta astua kampusalueille: näin turvataan yliopistojen poliittinen riippumattomuus. Avoimesti anarkistinen tila kampusalueella on haaste, joka läimäisee valtakoneistoa valkoisella hansikkaalla sen punatulle poskelle - ja kaksintaistelu jatkuu yhä.