Vallattomuutta kevään tuoksussa

"Minkähänlaisen vaikutelman se omistajakin sai kun sille ruvettiin puhumaan todellisuuden eri tasoista?"

"Joo, no se oli ehkä vähän heikko kohta siinä keskustelussa..."


Talonvaltauspäivien Turun kohde, Satamakatu 27, viihtyi kaitsijoidensa huomassa myös sateisen lauantain. Alkuiltapäivästä paikalla kävi rakennuksen virallisten omistajien edustajia, joiden ristiriitaisesta suhtautumisesta huolimatta saatiin enteilyä tilan pidempiaikaisesta hallussapidosta. Enemmittä ongelmitta pyörähti talonkokous käyntiin ja ajoittaisten vaikeuksien kautta myös itse Vallaton kevätjuhla. Osa resursseista kului valitettavasti kielloista huolimatta piirrettyjen tagien poistamiseen - maalari: muistathan seuraavalla kerralla, että tilojen reviiritietoiset omistajat langettavat mielellään poistamisesta koituvat kulut + reilun mielipahalisän valtauksien voipumattomilla puurtajilla. Osoittakaamme solidaarisuutta toisillemme ja välttäkäämme ylimääräistä nenäverenkaivuuta.

Omat haasteensa jälkimmäiselle päivälle tarjosi sähkökysymys, jonka vuoksi artistit esiintyivät akustisin instrumentein. Satamakadun autonomisessa kulttuurikeskuksessa päästiin nauttimaan muun muassa turkulaisesta nykyrunoudesta, taidelyhytelokuvista, poi-työpajasta sekä osin improvisoidusta musiikista, joka bongoin, huuliharpuin ja luutuin karkotti hämärtyvän illan mielistä. Yötä kohden yltyvä vesisade ei jäähdyttänyt juhlaväkeä, joka sai kokea siemauksen arkipäivän magiaa, olkoonkin että kyse oli viikonlopun pyhistä. Shamaanirummun kuminassa kihosi vapauden vaateeseen kipuna kaihoa, viaton kysymys: Miksei tää saa jatkua? Kysymys ei ole retorinen, vaan haluamme kuulla siihen vastauksen: hei kuulkaa, hallitusten ja lautakuntien sedät ja tädit, laskekaa salkkunne ja liittykää viimein hyvisten puolelle. Roskalavasohvalla on tilaa, ja nuotion loimussa voi lämmitellä käsiään. Taustalla kaikuvat kitara ja poikkihuilu.

Osallistujat kiittävät muita osallistujia! Keskellä alati synkkenevien kulttuuripoliittisten virtausten syvänteitä viriää toivo, tuo joutomaan rikkaruohoista kirkkain. Ehkä ylihuomisessa siintävä vapaus koittaakin jo tänään - nyt, tänä kellonlyömänä - kunhan olemme vain valmiina puolustamaan itseämme ja kaupunkikulttuurin keuhkojen autonomiaa, vaatimuksessamme taipumatta ja toimintatapoja varioiden. Vastassamme saattaa olla koneisto pamppuja, rekistereitä, painokoneita ja tuomarinnuijia, mutta meillä on käsissämme aseista vaarallisin: oma luovuutemme. Sen voimin meillä on mahdollisuus käynnistää ja ylläpitää turvapaikkoja kaikennieleviltä voitonjanon ja kontrollin rakenteilta.

Satamakadun valtaus kartutti toimitsijoiden kokemusta arvokkain opetuksin, ja mikä olennaisinta, saatteli ilakoivat joukot kohti kevättä ja Vallattomuutta. Musta lippu hulmutkoon!